Miljoonakaupungin meininkiä

Cairnsissa tosiaan kävimme katsastamassa Great Barrier Reefin. Vähäiseksi kyllä sen varsinaisen koralliriutan näkeminen loppujen lopuksi jäi, sillä snorklausreissu Green Islandille oli pieni pettymys. Saari oli kyllä kaunis ja lauttareissu saarelle oli upea. Sai ainakin hiustenkuivauksen kaupan päälle, mikäli aamusuihkun jälkeen oli jäänyt hiukset kuivaamatta. Varsinaista koralliriuttaa pääsimme näkemään ainoastaan sellaisen glass bottom-paatin pohjan läpi. Kyllähän siitäkin näki vaikka mitä, mutta olisihan se hienompaa ollut sinne mereen hypätä snorklaamaan. Snorklaus tapahtui sitten lähinnä rannan tuntumassa, missä ei niitä kaloja ja korallia oikein ollut. No, sen siitä saa, kun halvalla yrittää päästä. Mutta tuli sentään rusketusrajat maanantaipäivästä City Lagoonilla, eikö se tämän reissun priority number one ollutkin. Hassu juttu oli se, että Cairnsissa ei oikein ole kunnon biitsiä, vaikka kaupunki aivan meren rannalla onkin.

Lento Cairnsista Sydneyyn lähti tiistaiaamuna klo 5.20, airport shuttle (lentokentälle menevä bussi, joka kiertää hostellit ja hotellit ja nappaa sieltä matkustajat kyytiin) nouti meidät hostellilta 3.30. Yöunia ei juurikaan takana, meni aiottua pidemmäksi ilta lähibaarissa, Woolshedissa. Oli muuten aivan mahtava meininki, täynnä backpackereita ja paikallisiakin, hyvää musiikkia, porukka tanssii pöydällä ja parasta oli se, että vaatteiksi riitti ihan sortsit, toppi ja thongsit (varvassandaalit). Ei tarvinnut alkaa hienostella. Ei sitä mekkoa tullut kyllä mukaan otettuakaan. Suomessakin ja varsinkin Turussa saisi ehdottomasti olla tuon kaltaisia paikkoja! Täytyy myöntää, että hostelliamme ja Cairnsia kokonaisuudessaankin tulee vähän ikävä. Oli siellä sen verran lämmin (kuuma?? +33 astetta varjossa..) ja hostelli oli todella rauhallisella paikalla, henkilökunta oli mukavaa, huoneessa oli ilmastointi, oli mukava kämppäkaveri ja mitä vielä muuta. Mutta siis asiaan. Puolikuolleina lentokentällä menimme jälleen check-inniin. Tällä kertaa olimme olleet viisaampia ja olimme varanneet toiselle rinkalle paikan ruumasta. Ongelmia tuottikin jälleen käsimatkatavaroiden paino, joka tällä kertaa eri lentoyhtiöllä lentäessä olikin 7kg.. Tota noin. Läppäri painaa jo sen muutaman kilon, samaten rinkka.  Loppujen lopuksi tungimme kaikki tavarani Annin rinkkaan ja mukaani koneeseen tuli olkalaukku, jossa oli läppäri ja kukkaro sekä tyhjyyttään ammottava rinkka. Hyvä tytöt! No, sitten kun lähdemme Sydneystä, niin molemmille rinkoille on ruumapaikka. Seuraavaa reissua varten ollaan sitten vähän viisaampia.

Tosiaan, Sydneyyn saavuimme tiistaiaamuna 9 maissa. Täällä on muuten kello 9h Suomen aikaa edellä.  Majoituksen olimme hommanneet sunnuntaiksi asti gumtree.com-sivuston kautta ja sunnuntaista tiistaiaamuun couchsurfingista.  Otimme taksin lentokentältä suoraan tänne majapaikkaamme ja hostimme oli täällä meitä odottamassa. Hostimme on 30-vuotias alunperin kolumbialainen, mutta lähes koko elämänsä Espanjassa asunut mies, joka tammikuusta asti on asunut täällä Sydneyssä. Emme voineet uskoa silmiämme, kun pääsimme porraskäytävään sisään: ”Onks tää muka joku asuintalo??”. Näytti modernin hienostohotellin rapulta.. Ja siltä näyttää kyllä kämppäkin. Sanoin vaikea kuvailla, mutta kuvia voin laittaa joskus myöhemmin, jos semmosia tulee otettua. Tällainen loft-tyylinen asunto, korkea, meille oli varattu Annin kanssa parisänky, jonka siististi sijatun peiton päällä meitä odotti Australia-matkaopas, Sydney-opas sekä yksittäispakattuja Mentoseita. Ihan kuin johonkin viiden tähden hotelliin olisi tullut! Ainoa ero hotelliin on se, että maksamme tästä viikosta naurettavan vähän, 95dollaria per naama. Hostellissakaan ei olisi päässyt halvemmalla. Plussana vielä se, että Darling Harbour on 5-10min kävelymatkan päässä ja keskustan alue noin vartin kävelymatkan päässä. Kävellen pääsee siis lähes moneen paikkaan, mutta ei ihan kuitenkaan kaikkialle.

Kolme ensimmäistä päivää vietimme Darling Harbourilla ja kaupungilla pyörien, pyörähdimme oopperatalolla ja otimme pakolliset turistikuvat, Harbour Bridgellä ja Royal Botanic Gardensissa, kävelimme kilometrejä ja taas kilometrejä vesisateessa (on muuten semmonen juttu, mitä en ikinä Suomessa tekisi). George Streetin ja Pitt Streetin varrella olevat vaatekaupat on tullut koluttua läpi, kyllä sieltä niitä halvempiakin, kuten Cotton On (vähän niin kuin Aussien H&M) löytyy. Hintataso tuntuu olevan paljon korkeampi kuin esimerkiksi Brisbanessa. Ravintolat ovat kalliita ja tuossa Darling Harbourin elokuvateatterissa yksi näytös maksaa kuulemma 27dollaria! Haha. Siellä on kyllä vissiin maailman suurin screeni, niin ne ainakin siinä ulkopuolella mainostavat. Kävimme keskiviikkona myös Orbit-baarissa/Summit-ravintolassa, joka on 47. kerroksessa George Streetillä. Huikeat näköalat Sydneyyn, vaikka ei sieltäkään lähellekään koko kaupunkia nähnyt. Baari/ravintola pyörii nimittäin ympäri, noin 2h menee yhteen kierrokseen. Huikeeta! Oli muuten pikkasen hieno paikka, ei me oikein tunnettu olevamme kotona siellä, etenkään, kun oltiin koko päivä kävelty sateessa.

Tänään teimme päiväretken Blue Mountainsille. Sää onneksi suosi, pari viime päivää kun olivat todella synkkiä ja sateisia. Matkasimme vuorille 24-paikkaisella pikkubussilla, mukana oli turisteja vähän joka puolelta maailmaa: hollantilainen, unkarilaisia, itävaltalainen, singaporelaisia, skotti ainakin plus sitten me kaksi suomalaisturistia. Oikein ihania tyyppejä, harmi, että ei tule heitä enää nähtyä. Lisäksi oppaamme oli aivan huippu! Ei ole hirveästi kokemusta oppaista, mutta sen tiedän sanoa, että tuollainen jokaisen oppaan kuuluisi olla: hauska, inspiroiva, tietää erittäin paljon sekä erittäin intohimoisesti työhönsä suhtautuva. Vaikutti jopa, että hän piti työstään, mikä taitaa olla aika harvinaista nykymaailmassa. Maisemat näköalapaikoilta olivat henkeäsalpaavat. Niitä olisi voinut katsella vaikka koko päivän.. Laitan kuvia myöhemmin, kunhan saan ne koneelle.

Huomenna olisi edessä Bondi Beach. Kukaan paikallinen ei oikein tykkää siitä paikasta, mutta pitäähän Bondi Beach nyt nähdä! Rusketusta tai vaihtoehtoisesti punoitusta on siis tiedossa.. Illalla hostimme on luvannut valmistaa meille tapaksia illalliseksi, minkä jälkeen suuntaamme kuulemamme mukaan Sydneyn parhaaseen klubiin, Ivyyn. Piti muuten se mekkokin sitten ostaa ihan vain huomista varten, no, ehkä sitä tulee Suomessakin käytettyä. Rahaa on muuten mennyt aivan hulluna, vaikka jotenkin sitä ajatteli, että sitä ei menisi niin paljoa. No, Sanna lupasi, että Hesellä on minulle paikka, ellen oman alan töitä löydä heti vuoden alusta..

Sunnuntaina hostimme pitää meille BBQ partyt tuolla rooftopilla. Siellä on oikein mukava alue grillailua ja hengailua sekä auringonottoa varten. Sunnuntai-iltapäivästä on sitten muutto edessä seuraavan hostimme luo. Hän asuu tuolla Harbour Bridgen toisella puolella. Jotenkin tuntuu, että ei jaksaisi tästä enää lähteä mihinkään muuttamaan, mutta tapaahan siinä sitten taas uusia ihmisiä. Kolme päivää jäljellä, ennen kuin palaamme takaisin Brisbaneen. On sinnekin välillä ihan kiva palata tuttuja ja turvallisia ystäviä katsomaan. Vaikka kyllä täällä reissussa kauemminkin olisi viihtynyt, mikäli kukkaro olisi samaa mieltä. Tarkoitus olisi vielä mahdollisesti mennä tsekkaamaan Byron Bay ja ehkä Brisbaneen vielä muutamaksi päiväksi. Sitten taitaakin olla aika palata kotiin. <3

Kuulemisiin siis! Olkaahan kiltisti, tontut varmasti jo kurkkivat ikkunoiden takana (juu u, siellä ylemmissäkin kerroksissa!)! Täällä on jouluvalmistelut jo ihan täydessä tohinassa tuolla kaupungilla.

Haleja,

Jutta

Strippausta lentokentällä

Cairnsissa ollaan. Pienten mutkien ja tuskanhikien kautta. Olimme meinaan niin viisaita Annin kanssa, että emme tälle ekalle lennolla varanneet ollenkaan check-in-baggagea eli päätimme että saamme kaikki matkatavaramme mahtumaan 10kg/naama. Työkaverilta lainatut rinkathan painavat itsessään jo sen muutaman kilon..

Tosiaan. Käsimatkatavaroihin Jetstarin lennolle saa ottaa pienen käsilaukun ja yhden isomman ja niiden yhteispaino saa olla 10kg. Mentiin sitten siihen check-inniin, Annin tavarat jotakin vähän reilu 10kg, ok. Mun tavarat 13kg ja reilut, ei ei, sulla on nyt kyllä liikaa tavaraa. Joko maksatte 80 dollaria siitä että saatte tämän rinkan ruumaan tai sitten järjestätte matkatavarat uusiks. Jippii! Mentiin siihen sivummalle vähän järjestelemään tavaroita uusiksi. Vedin päälleni melkein kaikki topit/t-paidat, jotka olin ottanut mukaani. Riisuin myös jalassa olleet caprihousut siinä ihmisten edessä, vedin sortsit jalkaan ja caprit päälle. Olin sentään kohtelias ja pyllistelin ihmisistä pois päin. Ei ollut oikein varaa hienostella, oli pikkasen kiire. As usual.. Tungettiin myös kaikki laturit taskuihin ja aurinkorasva, hammastahna ja käsidesi heitettiin menemään. Ja kappas, päästiin check-innistä läpi. Tietenkin tungettiin tavarat ennen turvatarkastusta takaisin rinkkaan. Minä tietysti vastustelin: "Sehän on huijausta!!" mutta Anni sai pääni käännettyä. Olisin tottakai mennyt laturit taskussa koneeseen...

Mutta nyt siis Cairnsissa ja hostelli vaikuttaa ihan mukavalta. Kämppiksenä on Alex Saksasta, vaikutti ihan kivalta tyypiltä noin äkkiseltään. Käytiin tossa kaupungilla syömässä. Pieni ja idyllinen australialaiskaupunki. Tosin Night Marketsissa tuntui että ollaan jossakin päin Kiinaa.

Huomenna edessä snorklausta ja aurinkoa tai ehkä jopa toisin päin. Ihanaa talven odotusta sinne Suomeen!

Jutta

Viimeisiä viedään!

Pikainen päivitys tapahtumista. Viime viikonloppu meni viettäessä Kristiinan synttäreitä. Kokoonnuimme tänne meidän kämpälle porukalla, mukana menossa oli kaikki samat vanhat tutut. Hyvää seuraa, musiikkia, juomaa, tuikkuja ja Australian ilta ulkosalla huopien alla, mikäs sen parempaa. Unohtamatta tietenkään mahtavaa ja makoisaa boolia, joka koituikin kohtaloksi eräälle juhlijalle. Ilta oli hyvinkin eeppinen ja päättyi siihen, että minut heitettiin klubilta pihalle. Mitä haittaa pikku torkuista jossain nurkassa on muille? En ymmärrä. Menin sitten istumaan siihen ulkokatokseen. Järjestyksenvalvoja tuli moneen otteeseen kysymään, että "Waiting for taxi?" ja yhtä moneen otteeseen vastasin, että "I'm waiting for my friends...". Brendon saapui pelastavana enkelinä paikalle ja soitti muut sitten myös ja siitä lähdettiin taksilla kotiin. Aamulla jopa huomattiin että Kristiinalle annettu rikkinäiseksi luulleemme soiva synttärikortti toimi sittenkin! Ehkä iltainen kognition ja sensoriikan tila oli sen verran alhainen, että emme vain ymmärtäneet sen soivan illallakin.

Lauantai menikin sitten toipuessa perjantaista. En muista tehneeni mitään erityistä. Sunnuntaina oli auringonottopäivä! Auringonottoa takapihalla hyvien ystävien, muutaman oluen ja hyvän musiikin säestämänä. Ei paha, ei. Tilattiin myös pitsaa kotiinkuljetuksella netin kautta, oli oikein hyvä kokemus sekin! Puolisen tuntia kesti tilauksesta siihen, että pitsakuski soitti ja kysyi että mikäs * rakennus se teidän kämppä sitten onkaan. Hihi.

Tosiaan. Kaksi päivää harjoittelua jäljellä. Huomiseksi on kuulemma järkätty meille jonkinnäköiset farewell partyt tuolta töiden puolesta. Arviointi oli jo tänään joten huomenna ja perjantaina voikin ottaa sitten vihdoinkin sen no worries- asenteen päälle. Lauantaina viiden maissa iltapäivällä on lento Cairnsiin. The Great Barrier Reef, here we come! Muuten aika on pyhitetty auringonpalvonnalle. Tiistaina on sitten lento suoraan Sydneyyn. Vielä ei ole tietoa, missä Sydneyssä majoitumme ja kuinka kauan siellä aikaa vietämme, mutta eiköhän se tästä suttaannu.

Neljän viikon päästä olenkin sitten jo kotona. :) Voi kuinka se aika rientääkään. Odotan kovasti kotiinpaluuta, mutta ensin täytyy kokea vielä pieni seikkailu täällä maailman toisella laidalla. Sitten olen valmis.

Kuulemisiin. <3

Edit: Ai niin. 1.11. eli viime viikon tiistaina koko Australia oli sekaisin. Jonkun ihmeen hevoskilpailun takia. Kyseessä oli siis Melbourne Cup, joka käsittää siis käsittääkseni joitakin laukkakisoja ja päälähtö oli sitten klo 14.15. Kauheat panokset peliin ja voittaja-jockeylle sitten mainetta ja kunniaa ja sievoinen tukko rahaa ja kahden kilon kultapokaali. Jee jee. Huomion vei kuitenkin ne kaikki kauniit naikkoset asuineen ja sievine hattuineen. Onneksi Kim Kardashian ei ollut viemässä kaikkea huomiota! (Tätä ne kuulemma pelkäsivät, Kim kun oli vierailulla Ausseissa. Kaikki oli ihan sekasin siitäkin??) Melbourne Cup Day oli juhlapäivä täällä Finlandia Villagellakin. Naisasukkaille kaivettiin kauniit hatut esiin, meillä oli oma laukkakisammekin täällä: opiskelijat juoksivat ruokasalin päästä päähän keppihevoset jalkojen välissä. Voin kertoa, että kun salin toisessa päässä piti kääntyä kauheessa vauhdissa, ei tuntunut kovin kivalta kun Anni oikealla puolella kääntyessään väänsi keppihevostani toiseen ja Mari vasemmalla puolellani toiseen suuntaan. Nimimerkillä: muistona ihanat mustelmat nivusissa. Mutta hauska oli päivä, meillä oli oma pienimuotoinen vedonlyöntimme täälläkin. Voittoja ei kuitenkaan herunut, minun hevosta kun tuskin näkyi edes lähtölistoilla. Reilu peli!

Mutta siis kuulemisiin! :)