Koalia, sademetsää ja ystäviä

Heippa!

Kuumat ja kosteat terveiset täältä kaukaa näin parin viikon tauon jälkeen. Siellä Suomessa on kuulemma parina yönä ollut jo pakkastakin (tämän minulle kertoi tuossa aamupäivästä ystäväni, joka mitä todennäköisimmin ei muista sanaakaan kyseisestä Facebook-keskustelusta :p), täällä kesä tekee tuloaan kovaa vauhtia! Kuluneella viikolla kahtena päivänä lämpötila taisi nousta yli 30 asteen ja ilman kosteus alkaa tuntua melko painostavalta. Keskimäärin lämpötila on ollut semmoinen reilut 20 astetta. Nyt on kuulemma normaalia viileämpi kevät, tavallisesti pitäisi olla jo paljon lämpimämpää. Mutta minä en valita, nämä lämpötilat kelpaavat aivan hyvin, kunhan aurinko vain paistaisi!

Niin kuin moni on varmasti Facebookista jo nähnytkin, viime viikon launtaina kävimme Lone Pine Koala Sanctuaryssa Brisbanessa. Kyseessä on sellainen eläintarhan tyyppinen alue, missä on vain australialaisia eläimiä. Tyypillinen eläintarhamaisuus oli kyllä kaukana; alue oli hyvin rauhallinen, vaikka paljon siellä turisteja olikin. Koalat, kengurut, vompatit, tasmanian tuholaiset, erilaiset linnut, flying foxit (lepakko, jolla on "ketun pää") ynnä muut tuli nähtyä. Ja mikä tärkeintä; koala cuddle! Sitä on odotettu! Harmi vain, että tämä syleilytilanne oli vähän liiankin nopeasti ohi. Ei sitä koalaa ehtinyt kunnolla halia, kun oli jo seuraavan turistin vuoro. Tässä siis the famous koala cuddle:

Maksoi muuten 16 dollaria tuo virallinen kuva. Vaikka nuo koalat suloisia olivatkin, sydämeni vei kuitenkin tämä kaveri:

Tasmanian devil, oikealta nimeltään pussiahma. Aika söpö pötkäle. Siellä se vain röhnötti varjossa. Suloinen oli myös seuraava uusi tuttavuus. Se ei vain kauheesti tykännyt esitellä etupuoltaan, keskittyi vain pyllistelyyn.

Vombat eli vompatti. Vaikka kuinka yritimme huudella, hän vain pyllisteli. Melko törkeää mielestäni, ei yhtään mukavaa. Kyllä minulla parempikin kuva hänestä on, sen näette naamakirjasta.

Matkustimme Lone Pineen bussilla ja matka kestikin parisen tuntia. Ensin piti ottaa bussi Brisbaneen Cultural Centrelle ja siitä bussi vielä Lone Pineen. Onneksi olimme viisaita ja lähdimme matkaan jo heti aamupalan jälkeen puoli yhdeksän maissa. Kotiin saavuimme muistaakseni päivälliselle, eli aika meni taas kuin siivillä.

Lauantaiyön nukuimme hyvin ja sunnuntaiaamusta sääkin suosi meitä, joten päätimme lähteä käristämään itseämme läheiselle Coochiemudlo-saarelle. Saarelle pääsee lautalla tuosta noin puolen tunnin pyörämatkan päästä. Saari oli oikein mukava paikka, siellä oli paljon perheitä viettämässä sunnuntaita ja paljon myös kalastelijoita näkyi. Rusketusrajat saimme ja suurilta auringon polttamiltakin säästyimme.

Viime perjantaina puolestaan olimme istumassa iltaa Brendonin luona. Ilta oli oikein mukava. Lauantaiksi olimme sopineet retken Tamburiinivuorille (Mt Tamborine), joten ilta jäi melko lyhyeksi. Perushengailua, ei siitä oikein sen enempää kerrottavaa ole. Lauantaina tosiaan olimme Tamburiinivuorilla. Matkaoppainamme toimivat Brendon ja hänen lapsuudenkaverinsa James, jonka lapsuudenkoti on Tamburiinivuorilla. Näimme koskematonta sademetsää, upeita näköaloja, kauniita vesiputouksia. Tuntui, kuin olisi ollut keskellä jotakin satua, niin uskomattomia maisemat olivat. Ilmakin tuntui niin raikkaalta hengittää.

Ollaan hienosti pituusjärjestyksessä tuossa kuvassa, ihan suunniteltu juttu! Ei nuo maisemat kyllä kuvissa näytä juuri miltään verrattuna siihen, miltä ne luonnossa näyttivät. Ja se ilman raikkaus on jotakin sellaista, mikä todellakin pitäisi itse kokea. Suuremmilta villieläimiltä vältyttiin, mitä nyt pikkuriikkisiä hämähäkkejä ja kalkkunoita nähtiin. Myrkkykäärmeistä meitä varoiteltiin ja välillä tuntuikin, ettei maisemien katsomisesta meinannut tulla mitään, kun jatkuvasti piti varoa mihin astui.

Lauantai-iltana meidän oli tarkoitus lähteä yökerhoilemaan, mutta kaikki olivat niin väsyneitä, että päädyttiin vain istuskelemaan ystävien kesken meillä kotona. Porukan koko paisuikin lopulta melko suureksi ja jo alkuyöstä suurin osa jo nukkui. Hauskaa oli silti ja täytyy myöntää, että muistikuvat illalta ovat jonkun verran hatarat. Aamulla olikin seurana aina yhtä mukava päänsärky.

Tänään ei sitten ole oikein tullut tehtyä yhtikäs mitään. Postikortteja aloin tosin kirjoitella, joten katsokaapas postinne jatkossa tarkkaan! ;) Parin viime päivän ajan minua on kiusannut oikea korva, joka tuntuu olevan lukossa. En oikein kuule kunnolla. :( Täytyy varmaan mennä lääkäriin, ellei se tästä parissa päivässä nyt mene ohi. Huhhuh. Reilu viisi viikkoa ja sitten on lähtö kotiin. Kuten aikaisemmin olen jo todennut, aika menee ihan tajutonta vauhtia. Omista synttäreistänikin on jo neljä viikkoa. Neljä! Ihan uskomatonta. Nautin olostani täällä suunnattomasti, olen tavannut ihania ihmisiä ja kokenut ja nähnyt paljon sellaista, mistä jotkut saavat vain unelmoida. Mutta ei sitä koti-Suomea mikään voita, sen olen täällä ymmärtänyt. Miten sitä osaakaan arvostaa paremmin ihan kaikkia pienimpiäkin asioita, mitä siellä Suomessa on. Esimerkiksi sitä, että bussit kulkevat suht usein ja ne ovat ajoissa lähes aina. Tai sitä, kun Samuli on kotona, kun tulen jostain. Sitä, että saa vain istua iltaa kotona ja katsoa vaikka Frasieria. Että rakkaimmat ystävät ovat lähellä. Heitäkin pitäisi kyllä enemmän nähdä. :( No mutta. Nautin nyt Australiasta vielä tämän viisi viikkoa täysin rinnoin. Parin viikon päästä lauantaina lennämme Annin kanssa Cairnsiin, tarkoituksenamme käristää ihoa niin paljon kuin mahdollista sekä snorklata the Great Barrier Reefillä! Olemme varanneet jo hostellinkin, kolme yötä olisi Cairnsissa tarkoitus viettää. Cairnsista olemme ajatelleet lentää suoraan Sydneyyn. Siellä on tarkoitus viettää noin viikko ja sitten lentää takaisin tänne. Loppuaika kuluu täällä Brisbanen ympäristössä, Gold Coast ja Straddie pitää kyllä nähdä vielä uudestaan. Sitten onkin jo aika palata kotiin. Monia kokemuksia ja useita uusia ystäviä rikkaampana. Ja sitten on joulu. <3

Kuulemisiin! Yritän olla ahkerampi jatkossa!

Vähäsen nostalgiaa ja hyppysellinen ukkosmyrskyäkin pimeässä.

Heippa!

Pahoittelen jälleen pitkää taukoa. Olen ollut hyvin väsynyt viikonlopun jäljiltä, mikä on ehkä ymmärrettävääkin noin tunnin katkonaisten yöunien jälkeen (la-su). Pe-la-yönä tuli nukuttua sentään vähän kauemmin.

Kuten edellä olen jo maininnut, arkipäivät menevät lähinnä harjoittelun merkeissä, niistä ei sen kummempaa kerrottavaa ole. Harjoittelu on tosin sujunut ihan mukavasti. Moni asia täällä Finlandia Villagessa lähinnä hoitotyöhön liittyen on kylläkin hyyyvin erilailla kuin Suomen vastaavissa laitoksissa; itselläni ei ole kokemusta, mutta Annilla on. Itse voin verrata näitä oloja lähinnä vain sairaalamaailmaan. Näitä eroja en kuitenkaan tähän nyt ala luetella, voitte niistä kysellä minulta sitten henkilökohtaisesti, mikäli kiinnostaa. Erot tosiaan liittyvät aikalailla hoitotyöhön, mutta vaikuttavatpa ne meidänkin työhön melkoisesti ajoittain.

Viime perjantaina vietimme iltaa työkaverimme ja hänen miehensä luona tuossa Victoria (Vicky) Pointissa, suurin piirtein parin kilometrin päässä Finlandia Villagesta. Työkaverimme (suomalainen nainen) ja tämän mies (aussi) tapasivat reilut neljä vuotta sitten täällä Australiassa, kun tämä työkaveri oli ollut working holiday-viisumilla reissaamassa. He tapasivat hostellissa! Heidän rakkaustarinaansa oli hauska kuunnella, niin monta mutkaa heillä oli ollut matkassa ja nyt he ovat menossa joulukuussa naimisiin. Paljon onnea heille! Heidän luotaan jatkoimme matkaa paikalliseen Sharks Sports Clubiin, siellä oli Bon Jovi & Bryan Adams- tribute.  Voi, kuinka nostalgista! Kaikki mahdolliset biisit se cover-bändi soitti Heavenista ja Summer of ’69:sta aina Alwaysiin ja Livin’ on a prayeriin. Itkin silmät päästäni kyseisenä iltana. Oli aivan mahtavaa kuunnella tuttuja ja paljon muistoja herättäviä kappaleita täällä toisella puolella maailmaa. Jotenkin siinä yhdistyi oma tuttu ja niin rakas elämä siellä koti-Suomessa ja samalla tämä uusi ja ihana kokemus täällä Australiassa uusien, myös rakkaiden ihmisten kanssa. Se herkisti aika lailla. Bändin lopetettua jatkoimme iltaa Elysiumiin, heitimme kannat kattoon sielläkin. Kotiin suuntasimme Annin kanssa jo yhden maissa, sillä lauantaina oli ”aikainen” herätys.

Perjantai-illan porukka, vain Mary puuttuu. Ja kyllä, mulla on vaatteet päällä, vaikkei se siltä ehkä näytäkään!

Lauantaiaamupäivällä lähdimme kohti Gold Coastia, Brendon oli kutsunut meidät viettämään synttäreitään sinne. Meitä oli porukassa yhteensä 14. Brendon oli vuokrannut kaksi kattohuoneistoa The Penthouses- nimisestä huoneistohotellista (jep, ei ollut kovinkaan halpaa touhua…), vai miksi semmoista nyt kutsutaankaan. Meidän huoneisto oli kerroksessa 18, näköalat olivat huikeat. Päivää vietimme Coastille kierrellen, illalla kävimme syömässä thaimaalaisessa ravintolassa. Oli muuten ensimmäinen kerta minulle kyseisen maalaisessa ravintolassa ja rakastuin kyllä siihen ruokaan täysin. Aivan täydellistä! Iltaa varjosti aivan jäätävä ukkosmyrsky, minkä johdosta koko huoneistohotellistamme meni sähköt poikki moneksi tunniksi, juuri sopivasti auringon laskeuduttua. Panikoimme jo aika lailla, pitääkö meidän nyt sitten meikatakin pimeässä!! Sähköt palasivat onneksi juuri sopivasti ja saimme jälleen kerran huomata kiroilumme täysin turhaksi.

Myrskyn jälkeen

Istuttuamme iltaa huoneistolla lähdimme taksilla Shootersiin, Brendonin suosikkiyöklubille. Kannat lensivät kattoon sielläkin. Tällä kertaa ihmisiä tuntui olevan kyllä aivan liikaa, tanssilattialla ei mahtunut edes kääntymään, ihmiset tönivät jatkuvasti ja kymmenen sekunnin välein sain tuntea miten taas kerran Jim Beamit lensivät mekolleni (tai naamalleni, jaloilleni, rinnalleni tms.). Ah, tuota klubbailun autuutta! Huoneistolle päin lähdimme käppäilemään jossakin vaiheessa yötä, olisikohan kello ollut jotakin puoli neljän paikkeilla. Ja kyllä, kävelimme tuon huiman muutaman kilometrin matkan takaisin huoneistolle! Taksijono oli järkyttävän pitkä, me suomalaiset emme halunneet jäädä siihen odottamaan; kävellen olisit jo perällä! Porukkamme aussit olivat hyvin nyrpeitä, valittivat että kenen idea tämä nyt oli ja mitäs kun mun alaselkä on aivan kakkana ynnä muuta. Hahah, laiskat aussit!

Päästyämme huoneistolle turnauskestävyyttä testattiin todella. Minä ja Anni luovutimme puolen tunnin sisään, synttärisankari ja muutama muukin jaksoi läpi yön nukkumatta minuuttiakaan. Meillä Annin kanssa painoi tietysti se, että kymmeneltä aamulla tuli luovuttaa huoneen avain vastaanottoon, kyllähän me muuten olisimme jaksaneet painaa läpi yön! Yöunet jäivät tosiaan siihen katkonaiseen tunnin tapaiseen.

Aamulla sitten heräsimmekin (voiko herätä, jos ei nuku ollenkaan) virkeinä uuteen ja aurinkoiseen päivään. Meillä oli Annin kanssa vain yksi ja ainoa missio: rannalle!! Kamat kasattuamme suuntasimme aamupalalle ja sen jälkeen grillaamaan itseämme Surfers Paradisen aurinkoon. Suojakerroin 30 iholle ja baanalle! Enpäs palanut. Emme tosin ehtineet viettämään auringossa kuin parisen tuntia, kun huonovointinen synttärisankari jo halusi kotiin. Kyllä sieltä auringosta rajat tuli. ;) Loppuun vielä pari kuvaa biitsiltä, oli hienoa!

Näköalat parvekkeelta

Surfers Paradise

Siinä taas vähäsen kuulumisia täältä päin. Olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisianne! 

Halit ja pusut sinne Suomeen! Puolet reissusta on jo takana, ihan kohta nähdään taas! :)

Kuulumisia sekä australialaisia erikoisuuksia!

G'day!

Aurinkoiset terveiset täältä Down Underista. Yritän nyt tsempata ja ottaa itseäni niskasta kiinni. Viikon päivät blogipäivitysten välissä on jo ihan liikaa. Tässä on vaan se ongelma, että viikoista ei oikein ole sen kummempaa kerrottavaa ja viikonloppujen jälkeen on niin väsynyt olo, ettei kerta kaikkiaan jaksa tehdä yhtään mitään. Kuka lausahti niinkin legendaarisesti, että viikonloppujen pitäisi olla rentouttavia ja parin "hyvin" nukutun yön jälkeen pitäisi olla täynnä virtaa?

Vaikea käsittää, että harjoittelua on takana jo neljä viikkoa, nyt alkoi viides viikko. Aika menee huimaa vauhtia. Tuntuu, ettei oikein pysy perässä eikä ehdi tehdä mitään todella merkittävää. En ole edes rusketusta ehtinyt hankkia. Sehän nyt on prioriteettilistalla ensimmäisenä. Viikolla ei enää töistä päästyä aurinko oikein kunnolla paista ja viikonloppuisin on niin paljon muuta tekemistä ja menoa tai sitten vain huono keli. Nytkin lauantaina oli aika jykevä ukkosmyrsky, rakeitakin olivat luvanneet, mutta niiltä sentään säästyttiin. Sunnuntaina puolestaan auringonotto olisi ollut mahdollista, mutta yleinen huonovointisuus oli vallannut kommuunin asukkaat eikä ulkona kuumuudessa olemisesta oikein tullut mitään.

Perjantaina olimme istumassa iltaa kaverimme Krisin luona muutaman kilometrin päässä student housesta. Istuimme iltaa takapihan terassilla piirissä. Piirin keskellä oli poikien kyhäämä tuli, joka lämmitti mukavasti viilenevässä illassa. Seurustelua, pelejä, rumien suomenkielisten sanojen opettamista pojille ja uudelle tuttavuudellemme Erinille (heidän pyynnöstä!), didgeridoon "soittoa" (olin muuten ainoa Kain, didgeridoon omistajan, lisäksi, joka sai didgeridoosta edes jonkinlaisen äänen ulos!), pari gekkoa sekä paaaljon passiivista tupakointia. Siitä oli perjantai-ilta tehty. Olen muuten näiden viikkojen aikana tupakoinut passiivisesti varmasti enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. :( Täkäläiset tupakoitsijat ovat kovia polttamaan.

Lauantaina lähdimme juhlistamaan syntymäpäivääni Gold Coastille, jonne Brendon on halunnut viedä meidät siitä lähtien, kun hänet tapasimme. Ennen Coastille lähtöä istuimme iltaa puolestaan Erinin luona. Ilta sujui mukavasti ukkosmyrskyn säestäessä seurustelua. Mukana illanvietossa oli myös Kain sisko Tegan, joka oli uusi tuttavuus. Erinin äiti tarjoili meille hodareita, olivat hyviä! Iltakymmenen maissa lähdimme kohti Coastia, jonne ajaa täältä noin tunnin. Täällä on ihan yleistä, että nuoret lähtevät viikonloppuisin, etenkin lauantaisin juhlimaan Gold Coastille, vaikka se nyt onkin suomalaisen käsityksen (ainakin minun) mukaan melko kaukana ajatellen ihan vain yökerhoilua. Päädyimme Shooters-nimiselle klubille, jossa käsitykseni mukaan on neljä tai viisi kerrosta. Me sijoituimme ihan "tavalliseen" klubikerrokseen ja tanssimme läpi yön (ainakin melkein). Puolenyön jälkeen sain ilmaisen drinkin syntymäpäiväni kunniaksi. :) Täällä soitetaan niin hyvää musiikkia klubeilla, että ei kyllä ainakaan Turun baarit tai yökerhot vedä sen suhteen vertoja! Minun täytyy vähän kouluttaa niitä Turun tiskijukkia, kun kotiin tulen. ;)

Paljon on siis tullut koettua ja nähtyä reissun aikana, mutta tuntuu, että ei olla oikein nähty vielä mitään. Eteen on tullut kuitenkin jos jonkinmoista hämmästystä aiheuttavaa asiaa. Seuraavassa niistä (vain) muutamia.

Nuoret äidin helmoissa

Australiassa on yleistä, että nuoret asuvat suht pitkään vanhempien luona, kuulemma jopa kolmekymppisiksi asti. Moni kyllä ilmeisesti maksaa jonkinlaista vuokraa vanhemmilleen. Kuulimmepa myös sellaisen legendan, että eräs isä oli mennyt 21-vuotiaan tyttärensä kanssa työhaastatteluun! Huh. On myös tavallista, että äiti jää kotiäidiksi lapsen synnyttyä. Isä sitten elättää perheen.

Rennot vanhemmat

Meillä on nyt jo kolminkertaisesti kokemusta siitä, että kun menemme istumaan iltaa paikallisen kaverin luokse tarkoituksena ottaa muutama ja jatkaa siitä ehkä johonkin tanssimaan, niin vanhemmat ovat kotona. Joko istuvat iltaa meidän kanssa, tekevät ruokaa, ottavat valokuvia tai jotain. Yhden kaverin äiti lähti myös kuskaamaan meitä yökerholle. Onhan tämä Suomessakin mahdollista, muttei ehkä kovin yleistä.


Hintataso

Ruoka on täällä ihan pirun kallista. Vertailun vuoksi: kilo banaaneja maksaa noin 11 dollaria, mikä tekee euroissa pyöreät 9 euroa. Askillinen tupakkaa maksaa pahimmillaan kuulemma 14 dollaria, mikä puolestaan euroissa on 11 euroa! Jos on hintataso korkea, niin kyllä on palkkatasokin. Esim. sairaanhoitajan peruspalkka pyörii siinä 38 dollarin tienoilla (pyöreät 30 euroa) ja fysioterapeutin palkka suurin piirtein samoissa. Että semmosta. Vuokrataso on myös melko korkea.

Vasemmanpuoleinen liikenne

Tämä ei ole pelkästään australialainen erikoisuus, mutta ajattelin siltikin sen täällä mainita. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olemma meinanneet juosta suoraan auton alle tietä ylittäessämme. Usein olen myös ollut hyppäämässä autoon kuskin paikalle ollessani ihan täysin siinä uskossa, että hyppään pelkääjän paikalle. On niissä autoissa sentään jarru- ja kaasupolkimet oikein päin! ;)

Vegemite

Vegemite on australialainen levite, jota valmistetaan oluen valmistuksessa syntyneestä hiivajätteestä. Siinä on paljon B-vitamiinia, glutamiinia ja suolaa. Sen maku on suolainen, maltainen ja hiukan hapan. (Suoraan Wikipediasta.) Minä puolestaan voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että maku on yksinkertaisesti paha. Ulkomuoto muistuttaa jossakin määrin maapähkinävoita tai Nutella-suklaahasselpähkinälevitettä, mutta ei tasan tarkkaan sille kyllä maistu. Vegemitea syödään esim. paahtoleivän päällä, mutta paikalliset kuulemma laittavat sitä mihin vain. Suomalaislapset kasvavat ruisleivällä, aussilapset vegemitella. Kaikki aussilapset kuulemma rakastavat vegemitea.

Yök!

Punajuuri hampurilaisissa

En tiedä mistä tämä perinne juontaa juurensa. Tähän mennessä kaikkien ravintoloiden, joissa olemme olleet (ei niitä kyllä montaa ole), ruokalistan hampurilaisten välissä on punajuurta. Pidän kyllä punajuuresta, mutta ei se oikein hampurilaisen väliin sovi. Subwaylla puolestaan subin väliin on mahdollisuus valita kaikkien "taviskasvisten" lisäksi myös porkkanaa. Eihän se sovi sinne väliin yhtään! Vaikka porkkanasta muuten pidänkin.

Fish 'n' chips on Friday
Australiassa perjantai on fish 'n' chips-päivä. Hesekielellä (rakkaat entiset työkaverini <3) siis fc-päivä. Täällä Finlandia Villagessa lounaalla on joka perjantai tarjolla fc ja kaikissa ravintoloissa on kuulemma fc jonkinlaisessa tarjouksessa. Tiedättekö muuten hesetyökaverit, miksi siihen fc-rasiaan on printattu sanomalehden kuvaa? Ja miksi fc ylipäätään perinteisesti pakataan sanomalehteen. Kuulin sellaisen legendan, että aikojen alussa joku tien pitkän kulkija oli pysähtynyt hevosvankkureillaan paikalliseen kapakkaan ja tilannut fc-annoksen. Annoksen teossa oli kestänyt niin kauan, että kun se oli valmis, kulkija huikkasi, että ei ehdi syödä sitä paikan päällä. Hän nappasi taskustaan sanomalehden ja kaatoi lautasen sisällön siihen. Siitä se kaikki sitten lähti.

Siinä muutamia erikoisuuksia, jotka ovat enemmän tai vähemmän australialaisia, mutta täällä päin maailmaa kuitenkin erittäin yleisiä. Kirjoittelen myöhemmin lisää, kun uusia omituisuuksia tulee eteen. Olenko muuten maininnut, että silloin tällöin yöllä herätessä kuulostaa siltä, kuin yrittäisi nukkua keskellä viidakkoa?

Loppuun vielä fiilistelyä. Tätä biisiä kuuntelin paljon ennen tänne tuloa. Tässä mainitaan myös vegemite! "He just smiled and gave me a vegemite sandwich" ;)

.. tai sitten ei. Tarkoitus oli laittaa teille linkki tähän, mutta se ei oikein onnistunut. Kyseessä oli siis Men at workin Land Down Under-biisi, joka käsittääkseni kertoo jossakin määrin australialaisista tai Australiasta yleensäkin. Se biisi kyllä koskettaa varmasti koko loppuelämän.

Kuulumisiin! :)

Bright lights and the big city, it belongs to us tonight!

Pahoittelen jälleen kerran, etten ole taas hetkeen tänne kirjoitellut. Kyllä minun on pitänyt, mutta jostain syystä se aina jää. On niin paljon muutakin tekemistä aina, kun pääsee koneelle. Viikko sitten sunnuntaina ostin tosin mokkulan, jota olen nyt enimmäkseen käyttänytkin. Ei tarvitse raahautua tuonne kylmiin ja kolkkoihin yleisiin tiloihin Finlandia Villagen puolelle vaan saa näpytellä rauhassa tässä lämpimällä ja pehmeällä, omalla sängyllä. 

Täällä maailman laidalla menee ihan hyvin. Lukuun ottamatta sitä seikkaa, että tämä kevät on kuulemma vuosikausiin kylmin täällä Queenslandissa. Hehe. Mielestäni ilmat ovat kyllä olleet aivan hyvät. Tuuli on välillä melko viileä ja yöt ovat myös kylmiä. Onneksi meillä on patteri täällä huoneessa. Dining roomin kokki kertoi aamulla katsoneensa lämpömittaria: +9 astetta! Hrr. Päivällä oli sentään +24 astetta, auringossa ilman tuulta varmasti lämpimämpikin.

Viikot menee tosiaan melko lailla työn merkeissä. Viikonloppuisin on sitten aikaa tehdä jotain muutakin. Täällä Finlandia Villagessa työskentelee eräs Brendon-niminen nuori mies hoitajana ja hänestä onkin tullut hyvä kaveri. Viikko sitten perjantaina olimme hänen kotonaan viettämässä iltaa ja tutustuimme muutamaan hänen ystäväänsä. Oli oikein mukava ilta! Seura oli erinomaista, juoma oli erinomaista, juomapelit eivät niin erinomaisia. Ensimmäinen juomapeli oli niin monimutkainen, etten muista edes sääntöjä enää. Pelikorteilla sitä kyllä pelattiin. Toinen juomapeli oli yksinkertaisempi. Istuttiin kaikki piirissä. Valittiin henkilö, joka aloitti pelin sanomalla ”Fuzzy dog”. Seuraava jatkoi sanomalla myös ”Fuzzy dog”. Sitä jatkettiin niin kauan kunnes joku päätti sanoa ”Does he?”. Tällöin suunta vaihtui, ja peliä jatkettiin sanomalla ”Fuggy does” (mikä ei kuulemma tarkoita yhtään mitään :D). Peli jatkui siis toiseen suuntaan piiriä ja tällä kertaa jokaisen piti toistaa tuo ”Fuggy does” kunnes joku taas sanoi ”Does he?”, jolloin suunta taas vaihtui ja toistettavaksi sanonnaksi tuli jälleen ”Fuzzy dog”. Ja niin edelleen.  Aina, kun sanoi väärin, jäi miettimään liiaksi mitä sanoisi tms., piti juoda. Hauskaa! Voin kertoa, että ei ollut helppoa!  Juomapelien ja seurustelun jälkeen jatkoimme iltaa Alexandra Hills Hotelin Squeeze Clubille.  Aika tavallinen klubi, mutta musiikki oli erinomaista ja hauskaa oli. (Kakkos)kotiin student houselle saavuimme noin 3.30 am taksilla. Vähän tuntuu siltä, että taksikuski taisi viilata meitä linssiin, sillä muutaman kilometrin matkan hinnaksi tuli suunnilleen 35 dollaria. Vertailun vuoksi: taksi Brisbanesta tänne (matkaa n.35km) maksoi n. 80 dollaria. Mainittakoon vielä, että me kaikki osasimme tällä kertaa olla viisaampia kenkävalintojen suhteen.  Tässä kuvia kyseiseltä illalta.

Brendonin koira Chelsea

Pojat. Kris, Brendon & Kai (aka Kaitsu, muistuttaa läheisesti myös Taylor Lautneria)

Kris ja Kai

Lauantai ja sunnuntai meni melko rauhallisissa merkeissä. Otettiin aurinkoa takapihalla, melkein päästiin Coochiemudlo Islandille (mutta ei ihan), syötiin (terveellisesti) ja juotiin (vettä). Päästiin myös muurahaisten ruoaksi aurinkoa ottaessamme. Poltti ja kirveli aika mukavasti, vieläkin näkyy punaiset patit puremakohdissa.

Viime viikonlopun vietimme Brisbanessa ottaen yöelämän haltuun. Työkaverimme Fifa oli ystävällinen ja otti meidät perjantaina työvuoronsa loputtua tästä student houselta kyytiin ja lisäksi saimme pe-la yönä majoittua hänen ja miehensä asunnolla aivan Brisbanen kupeessa. Odottelimme Fifalla, että hän saisi laittauduttua ja seuraamme liittyi myös suomalainen Johanna, joka juuri päätti työnsä täällä Finlandia Villagella. Fifalta suuntasimme taksilla Fortitude Valleyyn (tuttavallisemmin vain Valley), Brisbanen kaupunginosaan, joka on kuuluisa lukuisista baareistaan ja yökerhoistaan. Ilta oli mahtava, musiikki oli mahtavaa ja Fifan tarjoama yösija vieläkin mahtavampi.

"And everyone standing in line, yeah, looking good and looking for a real good time.  So, I'll never have to wonder if I'll have someone to share all of this with."

Lauantaiaamuna suuntasimme Fifan kanssa aamupalalle Kaliber-nimiseen baariin Valleyyn. Pekonia, kananmunaa, paahdettua leipää, hash brownia, papuja, nakkeja ja paljon vettä. Fifa lähti kahdeksi jälleen töihin, me puolestaan jäimme pyörimään kaupungille. Siinä tuli kyllä päivän, ellei viikonkin, askeleet käveltyä. Meillä ei lauantaina oikein ollut sen kummempaa suunnitelmaa, kunhan kiertelimme Queen Streetillä kaupoilla. Iltaa vietimme osin samoissa paikoissa kuin perjantainakin, myös parissa uudessa baarissa pistäydyimme. Meno oli kyllä asteen väsyneempää kuin perjantaina, olihan takana piiitkä päivä ja kilometrien kävelyt Brisbanessa. Hauskaa oli silti. 

Yösijan la-su yöksi hankimme jo lauantaina päivällä Valleysta eräästä Prince Ormiston- nimisestä hostellista. Neljän hengen huoneita ei enää ollut vapaana, joten pääsimme (jouduimme) kahdeksan hengen huoneeseen. Melko rajua. Paikka oli kyllä melkoinen läävä, mutta kyllä siellä yhden yön vietti. Kävi kyllä melkoinen tuuri, sillä huonetoverimme, kaksi poikaa Etelä- Koreasta sekä yksi mies Briteistä, olivat todella mukavia. Britin kanssa tuli keskusteltua enemmänkin, hän oli hyvin vaikuttunut, kun kerroin opiskelevani fysioterapeutiksi. Hän myös totesi kuunneltuaan suomenkielistä keskusteluamme, että ”Your language is fucking crazy. It doesn’t even sound language.” :D Hostelli oli aivan menomestojen kupeessa, joten ei onneksi ollut pitkä matka nukkumaan illanvieton jälkeen. Yö kustansi 23 dollaria. Onpahan hostellikin sitten koettu. Valitettavasti en tajunnut ikuistaa tuota loukkoa kameralle.

Sunnuntaiaamuna suurta hämmennystä herätti kännyköidemme näyttämät kellonajat. Huoneen avain piti luovuttaa 10 aikaan, joten olimme laittaneet herätyksen 9.15, Mari taisi laittaa jo klo 9. Heräsin jo ennen yhdeksää ja ihmettelinkin, kun Marin puhelin ei herättänyt. Kristiinan puhelin puolestaan herätti 9.15 ja pomppasimmekin reippaina (?) ylös aamutoimiin. Kun teimme lähtöä, Anni tai Mari mainitsi, että eikö kello ole vasta 9. Kristiinan ja minun puhelimet näyttivät kuitenkin, että kello olisi jo 10. Britti-miehen puhelimen (iPhone, obviously) kello näytti puolestaan puolta yötä (Brittien aikaa, 9h Brisbanea jäljessä). No, kello sitten tosiaan oli vasta yhdeksän, en tiedä mitä siinä yön aikana mahtoi meidän puhelimille tapahtua. Olisimme siis saaneet nukkua vielä tunnin pidempään!

Enemmän tai vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen vietimme päivän kierrellen Brisbanessa. Kohteena oli South Bank Parklands (tois puol jokke), joka on turistikirjan mukaan brisbanelaisten suosituin vapaa-ajan viettopaikka. Streets beach ja suklaakahvila Max Brenner, mitäpä muuta sitä tyttö tarvitseekaan? Myös The Wheel of Brisbanessa pistäydyttiin Kristiinan kanssa. Näköalat olivat huikeat. Kuvia en kuitenkaan pystynyt ottamaan jännitykseni vuoksi. :( Korkeat paikat eivät nimittäin ikinä ole olleet suosikkejani, etenkään jos siellä korkealla paikalla istuu gondolissa, joka heiluu uhkaavasti voimakkaassa tuulessa. Seuraavassa kuvia sunnuntailta.

Näkymä the Story Bridgeltä

The Wheel Of Brisbane

Streets beach

Streets beach

Olin taivaassa <3

the Goodwill Bridge

Rakkoiset jalkani kahden päivän ja yön kävelyn ja tanssimisen jälkeen. Tämän kokemuksen jälkeen olen ekspertti, mitä tulee turistikenkien valitsemiseen.

Siinä kuulumisia menneiltä viikoilta. Aika on kyllä mennyt tosi nopeasti, täytyy myöntää. Kuukausi jo takana. Vaikka nämä arki-illat meneekin lähinnä internetissä, Vicky Pointissa kierrellessä, salilla käydessä ja lepäillessä, aika ei oikeastaan tunnu pitkältä koskaan. Unikin tulee paremmin kuin hyvin aina illalla. Olen saanut myös nukuttua todella hyvin täällä, ei ole ollut ongelmia nukahtamisessa. Yöllä herään kyllä usein muutaman kerran. Aamulla on usein myös aika väsynyt olo, mutta aurinko ja lämpö piristävät. Pieni ikävä painaa mieltä aina välillä, mutta se kuuluu asiaan. Kaksi kuukautta, ja olen kotona. Sitten on jo melkein joulu <3

Ensi viikonloppuna tarkoitus olisi suunnata Gold Coastille juhlimaan, ottamaan aurinkoa ja shoppailemaan. Toivottavasti ilmat suosivat. Vähän on sadetta luvattu, mutta täällä ei kuulemma ennusteisiin voi luottaa (yllätys). Ei kyllä yllätä, onhan tämä sen verran laid back maa :) 

Kuulumisiin!