Kuulumisia sekä australialaisia erikoisuuksia!

G'day!

Aurinkoiset terveiset täältä Down Underista. Yritän nyt tsempata ja ottaa itseäni niskasta kiinni. Viikon päivät blogipäivitysten välissä on jo ihan liikaa. Tässä on vaan se ongelma, että viikoista ei oikein ole sen kummempaa kerrottavaa ja viikonloppujen jälkeen on niin väsynyt olo, ettei kerta kaikkiaan jaksa tehdä yhtään mitään. Kuka lausahti niinkin legendaarisesti, että viikonloppujen pitäisi olla rentouttavia ja parin "hyvin" nukutun yön jälkeen pitäisi olla täynnä virtaa?

Vaikea käsittää, että harjoittelua on takana jo neljä viikkoa, nyt alkoi viides viikko. Aika menee huimaa vauhtia. Tuntuu, ettei oikein pysy perässä eikä ehdi tehdä mitään todella merkittävää. En ole edes rusketusta ehtinyt hankkia. Sehän nyt on prioriteettilistalla ensimmäisenä. Viikolla ei enää töistä päästyä aurinko oikein kunnolla paista ja viikonloppuisin on niin paljon muuta tekemistä ja menoa tai sitten vain huono keli. Nytkin lauantaina oli aika jykevä ukkosmyrsky, rakeitakin olivat luvanneet, mutta niiltä sentään säästyttiin. Sunnuntaina puolestaan auringonotto olisi ollut mahdollista, mutta yleinen huonovointisuus oli vallannut kommuunin asukkaat eikä ulkona kuumuudessa olemisesta oikein tullut mitään.

Perjantaina olimme istumassa iltaa kaverimme Krisin luona muutaman kilometrin päässä student housesta. Istuimme iltaa takapihan terassilla piirissä. Piirin keskellä oli poikien kyhäämä tuli, joka lämmitti mukavasti viilenevässä illassa. Seurustelua, pelejä, rumien suomenkielisten sanojen opettamista pojille ja uudelle tuttavuudellemme Erinille (heidän pyynnöstä!), didgeridoon "soittoa" (olin muuten ainoa Kain, didgeridoon omistajan, lisäksi, joka sai didgeridoosta edes jonkinlaisen äänen ulos!), pari gekkoa sekä paaaljon passiivista tupakointia. Siitä oli perjantai-ilta tehty. Olen muuten näiden viikkojen aikana tupakoinut passiivisesti varmasti enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. :( Täkäläiset tupakoitsijat ovat kovia polttamaan.

Lauantaina lähdimme juhlistamaan syntymäpäivääni Gold Coastille, jonne Brendon on halunnut viedä meidät siitä lähtien, kun hänet tapasimme. Ennen Coastille lähtöä istuimme iltaa puolestaan Erinin luona. Ilta sujui mukavasti ukkosmyrskyn säestäessä seurustelua. Mukana illanvietossa oli myös Kain sisko Tegan, joka oli uusi tuttavuus. Erinin äiti tarjoili meille hodareita, olivat hyviä! Iltakymmenen maissa lähdimme kohti Coastia, jonne ajaa täältä noin tunnin. Täällä on ihan yleistä, että nuoret lähtevät viikonloppuisin, etenkin lauantaisin juhlimaan Gold Coastille, vaikka se nyt onkin suomalaisen käsityksen (ainakin minun) mukaan melko kaukana ajatellen ihan vain yökerhoilua. Päädyimme Shooters-nimiselle klubille, jossa käsitykseni mukaan on neljä tai viisi kerrosta. Me sijoituimme ihan "tavalliseen" klubikerrokseen ja tanssimme läpi yön (ainakin melkein). Puolenyön jälkeen sain ilmaisen drinkin syntymäpäiväni kunniaksi. :) Täällä soitetaan niin hyvää musiikkia klubeilla, että ei kyllä ainakaan Turun baarit tai yökerhot vedä sen suhteen vertoja! Minun täytyy vähän kouluttaa niitä Turun tiskijukkia, kun kotiin tulen. ;)

Paljon on siis tullut koettua ja nähtyä reissun aikana, mutta tuntuu, että ei olla oikein nähty vielä mitään. Eteen on tullut kuitenkin jos jonkinmoista hämmästystä aiheuttavaa asiaa. Seuraavassa niistä (vain) muutamia.

Nuoret äidin helmoissa

Australiassa on yleistä, että nuoret asuvat suht pitkään vanhempien luona, kuulemma jopa kolmekymppisiksi asti. Moni kyllä ilmeisesti maksaa jonkinlaista vuokraa vanhemmilleen. Kuulimmepa myös sellaisen legendan, että eräs isä oli mennyt 21-vuotiaan tyttärensä kanssa työhaastatteluun! Huh. On myös tavallista, että äiti jää kotiäidiksi lapsen synnyttyä. Isä sitten elättää perheen.

Rennot vanhemmat

Meillä on nyt jo kolminkertaisesti kokemusta siitä, että kun menemme istumaan iltaa paikallisen kaverin luokse tarkoituksena ottaa muutama ja jatkaa siitä ehkä johonkin tanssimaan, niin vanhemmat ovat kotona. Joko istuvat iltaa meidän kanssa, tekevät ruokaa, ottavat valokuvia tai jotain. Yhden kaverin äiti lähti myös kuskaamaan meitä yökerholle. Onhan tämä Suomessakin mahdollista, muttei ehkä kovin yleistä.


Hintataso

Ruoka on täällä ihan pirun kallista. Vertailun vuoksi: kilo banaaneja maksaa noin 11 dollaria, mikä tekee euroissa pyöreät 9 euroa. Askillinen tupakkaa maksaa pahimmillaan kuulemma 14 dollaria, mikä puolestaan euroissa on 11 euroa! Jos on hintataso korkea, niin kyllä on palkkatasokin. Esim. sairaanhoitajan peruspalkka pyörii siinä 38 dollarin tienoilla (pyöreät 30 euroa) ja fysioterapeutin palkka suurin piirtein samoissa. Että semmosta. Vuokrataso on myös melko korkea.

Vasemmanpuoleinen liikenne

Tämä ei ole pelkästään australialainen erikoisuus, mutta ajattelin siltikin sen täällä mainita. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olemma meinanneet juosta suoraan auton alle tietä ylittäessämme. Usein olen myös ollut hyppäämässä autoon kuskin paikalle ollessani ihan täysin siinä uskossa, että hyppään pelkääjän paikalle. On niissä autoissa sentään jarru- ja kaasupolkimet oikein päin! ;)

Vegemite

Vegemite on australialainen levite, jota valmistetaan oluen valmistuksessa syntyneestä hiivajätteestä. Siinä on paljon B-vitamiinia, glutamiinia ja suolaa. Sen maku on suolainen, maltainen ja hiukan hapan. (Suoraan Wikipediasta.) Minä puolestaan voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että maku on yksinkertaisesti paha. Ulkomuoto muistuttaa jossakin määrin maapähkinävoita tai Nutella-suklaahasselpähkinälevitettä, mutta ei tasan tarkkaan sille kyllä maistu. Vegemitea syödään esim. paahtoleivän päällä, mutta paikalliset kuulemma laittavat sitä mihin vain. Suomalaislapset kasvavat ruisleivällä, aussilapset vegemitella. Kaikki aussilapset kuulemma rakastavat vegemitea.

Yök!

Punajuuri hampurilaisissa

En tiedä mistä tämä perinne juontaa juurensa. Tähän mennessä kaikkien ravintoloiden, joissa olemme olleet (ei niitä kyllä montaa ole), ruokalistan hampurilaisten välissä on punajuurta. Pidän kyllä punajuuresta, mutta ei se oikein hampurilaisen väliin sovi. Subwaylla puolestaan subin väliin on mahdollisuus valita kaikkien "taviskasvisten" lisäksi myös porkkanaa. Eihän se sovi sinne väliin yhtään! Vaikka porkkanasta muuten pidänkin.

Fish 'n' chips on Friday
Australiassa perjantai on fish 'n' chips-päivä. Hesekielellä (rakkaat entiset työkaverini <3) siis fc-päivä. Täällä Finlandia Villagessa lounaalla on joka perjantai tarjolla fc ja kaikissa ravintoloissa on kuulemma fc jonkinlaisessa tarjouksessa. Tiedättekö muuten hesetyökaverit, miksi siihen fc-rasiaan on printattu sanomalehden kuvaa? Ja miksi fc ylipäätään perinteisesti pakataan sanomalehteen. Kuulin sellaisen legendan, että aikojen alussa joku tien pitkän kulkija oli pysähtynyt hevosvankkureillaan paikalliseen kapakkaan ja tilannut fc-annoksen. Annoksen teossa oli kestänyt niin kauan, että kun se oli valmis, kulkija huikkasi, että ei ehdi syödä sitä paikan päällä. Hän nappasi taskustaan sanomalehden ja kaatoi lautasen sisällön siihen. Siitä se kaikki sitten lähti.

Siinä muutamia erikoisuuksia, jotka ovat enemmän tai vähemmän australialaisia, mutta täällä päin maailmaa kuitenkin erittäin yleisiä. Kirjoittelen myöhemmin lisää, kun uusia omituisuuksia tulee eteen. Olenko muuten maininnut, että silloin tällöin yöllä herätessä kuulostaa siltä, kuin yrittäisi nukkua keskellä viidakkoa?

Loppuun vielä fiilistelyä. Tätä biisiä kuuntelin paljon ennen tänne tuloa. Tässä mainitaan myös vegemite! "He just smiled and gave me a vegemite sandwich" ;)

.. tai sitten ei. Tarkoitus oli laittaa teille linkki tähän, mutta se ei oikein onnistunut. Kyseessä oli siis Men at workin Land Down Under-biisi, joka käsittääkseni kertoo jossakin määrin australialaisista tai Australiasta yleensäkin. Se biisi kyllä koskettaa varmasti koko loppuelämän.

Kuulumisiin! :)