Yleisön pyynnöstä.

Useiden pyynnöstä päätin lopultakin perustaa tämän blogin. Ei mitään hajua, miten tätä käytetään, mutta jos nyt tämän tekstin saisi postattua.

Niin, tosiaan. Kuusi yötä lähtöön. Saattaa se vajaan kahden vuorokauden matkustaminen lentokoneella olla tällaiselle hyvinkin ei-kokeneelle lentokoneella matkustajalle harvinaisen iso pala purtavaksi. Totuushan on, että olen elämässäni tasan kaksi kertaa ollut lentokoneessa. Tunisiaan ja takaisin. No big deal. Niinhän sitä luulis. Rystyset ja naama valkoisena puristin istuimen kahvoista molemmilla kerroilla, kun lentokone nousi ilmaan. Pienikin ilmakuoppa aiheutti muljaisun vatsassa: tää kone putoaa!!! Hyvä kun uskalsin vessaan ja takaisin kävellä. Samuli sai rauhoitella allekirjoittanutta oikein olan takaa. Mutta enhän minä pelkää lentämistä. Hengissä selvittiin. No, tuleepahan tällä kertaa lennettyä sitten senkin edestä. Ja nähtyä Lontoo. Ja Hongkong. (Mutta vain murto-osa niistä, valitettavasti.)

Matkavalmistelut alkaa yllättäen olla kunnossa. Harvinaisen hyvin minulta. Yksi pieni ei-niin-tärkeä asia vielä puuttuu. Nimittäin matkalaukku. Voihan sitä ilmankin lähteä. Passi ja hammasharja, siinä kaikki, mitä tarvitset!

Vain yksi asia kaihertaa: ikävä tulee varmasti. Mutta eiköhän se siitä muutaman viikon kuluessa.

Lisää tulossa lähiaikoina. Stay tuned.