Lähtö Helsinki-Vantaalta oli tosiaan eilen iltapäivällä neljän maissa Suomen aikaa. Eron hetki ja lähtö tuntuivat aika vaikeilta. :( Välillä tuli sellainen olo, että pitäisikö lähteä takaisin kotiin.. Olisi ehkä ollut parempi, jos Samuli olisi jäänyt vain kotiin eikä olisi ollenkaan tullut lentokentälle saattamaan. :( No, turvatarkastuksessa sitten oikein epic fail, kännykkä taskussa. Loppujen lopuksi meillä tuli kiire koneeseenkin. Koneessa saimme kuulla, että lähtö myöhästyy noin 40 minuuttia ja loppujen lopuksi kone nousi ilmaan noin tunnin myöhässä. Lento sujui hyvin muutamia Finnairin kyrpiintyneitä lentoemäntiä ja ruuhkien takia varmaankin noin tunnin myöhästynyttä laskeutumista lukuunottamatta. Niin, ja ihan oikeasti meinattiin myöhästyä Hongkongin lennolta. Meillähän piti olla ruhtinaalliset kolme tuntia aikaa pyöriä Heathrowlla, mutta se 45 minuutin aika, mikä laskeutumisesta seuraavan lennon lähtemiseen jäi, kului melko sujuvasti turvatarkastukseen jonottaen ja oikealle portille puolijuosten. Heathrow meni siis valitettavasti sivu suun.. Mutta saatiin me yksi miellyttävä britti-herra ottamaan meistä kuvan :)
Hikisenä ja pahanhajuisena suunnistimme siis Hongkongiin vievään Cathay Pacificin koneeseen. Voi voi sitä innostuksen määrää kun päästiin koneeseen sisälle. Eihän näin isoja lentokoneita näe kuin elokuvissa! :D Yhdeksän penkkiä rivissä, kaiken kaikkiaan noin 70 penkkiriviä ja lisäksi noin puolet koneesta oli kahdessa kerroksessa. Kaikilla omat pikkutelkut, satoja leffoja, tv-sarjoja ja musiikkialbumeita katsottavana ja kuunneltavana. Omat pikkupeitot ja -tyynyt varmistamassa unimukavuuden. Vaan kylläpä on innostuskin katoavaista sorttia: helvetti ku väsyttää, ei jaksa lukea eikä katsoa leffaakaan mut ei tässä kyllä saa nukuttuakaan millään ilveellä, time to destinationkin näyttää vielä kolmen tunnin jälkeen 7h 13min.
Oli melko raskas lento, mutta loppujen lopuksi päästiin kuin päästiinkin tänne Hongkongiin. Odottelua on nyt takana joku seitsemän tuntia, Brisbanen lento lähtee kahden tunnin päästä. Aika on kyllä kulunut yllättävän hyvin. Ollaan vähän nukuttu, syöty, naamakirjailtu, syöty ja nukuttu. Naamakirjailu oli tosin loppua lyhyeen, kun läppärini laturin pistoke ei sopinutkaan isäni hankkimaan adapteriin! Siis mitä *?! "Muutama" kirosana siinä pääsi. Muutama eurokin meni, kun lähettelin vuorotellen isälle ja Samulille viestiä että mitä nyt sitten teen. Kauhea paniikki, kun ainoa ilmainen viestintäkeino sivilisaatioon viedään pois. Kaikki varmaan osaavat myötäelää tuon tuskan hetken? Mutta ei hätää, rakas Samulini neuvoi kylmänviileästi (niin kuin aina :)) menemään lähimpään elektroniikkaliikkeeseen ja kysymään sieltä sellaista matkailuadapteria, että siellä varmasti on. Minäpäs menin ihan omin neuvoin katsastamaan hyllyt ja sieltä sellainen sitten löytyikin. Onkin sitten semmonen adapteri, että pitäis toimia vähän niin kuin universaalisti. Sen verran se sitten maksoikin.
Puolitoista tuntia koneen lähtöön. Seuraavaa päivitystä kirjoittelenkin sitten varmaan Australian auringon alla. :)
Hyvä Samppaa!!
VastaaPoista