Koalia, sademetsää ja ystäviä

Heippa!

Kuumat ja kosteat terveiset täältä kaukaa näin parin viikon tauon jälkeen. Siellä Suomessa on kuulemma parina yönä ollut jo pakkastakin (tämän minulle kertoi tuossa aamupäivästä ystäväni, joka mitä todennäköisimmin ei muista sanaakaan kyseisestä Facebook-keskustelusta :p), täällä kesä tekee tuloaan kovaa vauhtia! Kuluneella viikolla kahtena päivänä lämpötila taisi nousta yli 30 asteen ja ilman kosteus alkaa tuntua melko painostavalta. Keskimäärin lämpötila on ollut semmoinen reilut 20 astetta. Nyt on kuulemma normaalia viileämpi kevät, tavallisesti pitäisi olla jo paljon lämpimämpää. Mutta minä en valita, nämä lämpötilat kelpaavat aivan hyvin, kunhan aurinko vain paistaisi!

Niin kuin moni on varmasti Facebookista jo nähnytkin, viime viikon launtaina kävimme Lone Pine Koala Sanctuaryssa Brisbanessa. Kyseessä on sellainen eläintarhan tyyppinen alue, missä on vain australialaisia eläimiä. Tyypillinen eläintarhamaisuus oli kyllä kaukana; alue oli hyvin rauhallinen, vaikka paljon siellä turisteja olikin. Koalat, kengurut, vompatit, tasmanian tuholaiset, erilaiset linnut, flying foxit (lepakko, jolla on "ketun pää") ynnä muut tuli nähtyä. Ja mikä tärkeintä; koala cuddle! Sitä on odotettu! Harmi vain, että tämä syleilytilanne oli vähän liiankin nopeasti ohi. Ei sitä koalaa ehtinyt kunnolla halia, kun oli jo seuraavan turistin vuoro. Tässä siis the famous koala cuddle:

Maksoi muuten 16 dollaria tuo virallinen kuva. Vaikka nuo koalat suloisia olivatkin, sydämeni vei kuitenkin tämä kaveri:

Tasmanian devil, oikealta nimeltään pussiahma. Aika söpö pötkäle. Siellä se vain röhnötti varjossa. Suloinen oli myös seuraava uusi tuttavuus. Se ei vain kauheesti tykännyt esitellä etupuoltaan, keskittyi vain pyllistelyyn.

Vombat eli vompatti. Vaikka kuinka yritimme huudella, hän vain pyllisteli. Melko törkeää mielestäni, ei yhtään mukavaa. Kyllä minulla parempikin kuva hänestä on, sen näette naamakirjasta.

Matkustimme Lone Pineen bussilla ja matka kestikin parisen tuntia. Ensin piti ottaa bussi Brisbaneen Cultural Centrelle ja siitä bussi vielä Lone Pineen. Onneksi olimme viisaita ja lähdimme matkaan jo heti aamupalan jälkeen puoli yhdeksän maissa. Kotiin saavuimme muistaakseni päivälliselle, eli aika meni taas kuin siivillä.

Lauantaiyön nukuimme hyvin ja sunnuntaiaamusta sääkin suosi meitä, joten päätimme lähteä käristämään itseämme läheiselle Coochiemudlo-saarelle. Saarelle pääsee lautalla tuosta noin puolen tunnin pyörämatkan päästä. Saari oli oikein mukava paikka, siellä oli paljon perheitä viettämässä sunnuntaita ja paljon myös kalastelijoita näkyi. Rusketusrajat saimme ja suurilta auringon polttamiltakin säästyimme.

Viime perjantaina puolestaan olimme istumassa iltaa Brendonin luona. Ilta oli oikein mukava. Lauantaiksi olimme sopineet retken Tamburiinivuorille (Mt Tamborine), joten ilta jäi melko lyhyeksi. Perushengailua, ei siitä oikein sen enempää kerrottavaa ole. Lauantaina tosiaan olimme Tamburiinivuorilla. Matkaoppainamme toimivat Brendon ja hänen lapsuudenkaverinsa James, jonka lapsuudenkoti on Tamburiinivuorilla. Näimme koskematonta sademetsää, upeita näköaloja, kauniita vesiputouksia. Tuntui, kuin olisi ollut keskellä jotakin satua, niin uskomattomia maisemat olivat. Ilmakin tuntui niin raikkaalta hengittää.

Ollaan hienosti pituusjärjestyksessä tuossa kuvassa, ihan suunniteltu juttu! Ei nuo maisemat kyllä kuvissa näytä juuri miltään verrattuna siihen, miltä ne luonnossa näyttivät. Ja se ilman raikkaus on jotakin sellaista, mikä todellakin pitäisi itse kokea. Suuremmilta villieläimiltä vältyttiin, mitä nyt pikkuriikkisiä hämähäkkejä ja kalkkunoita nähtiin. Myrkkykäärmeistä meitä varoiteltiin ja välillä tuntuikin, ettei maisemien katsomisesta meinannut tulla mitään, kun jatkuvasti piti varoa mihin astui.

Lauantai-iltana meidän oli tarkoitus lähteä yökerhoilemaan, mutta kaikki olivat niin väsyneitä, että päädyttiin vain istuskelemaan ystävien kesken meillä kotona. Porukan koko paisuikin lopulta melko suureksi ja jo alkuyöstä suurin osa jo nukkui. Hauskaa oli silti ja täytyy myöntää, että muistikuvat illalta ovat jonkun verran hatarat. Aamulla olikin seurana aina yhtä mukava päänsärky.

Tänään ei sitten ole oikein tullut tehtyä yhtikäs mitään. Postikortteja aloin tosin kirjoitella, joten katsokaapas postinne jatkossa tarkkaan! ;) Parin viime päivän ajan minua on kiusannut oikea korva, joka tuntuu olevan lukossa. En oikein kuule kunnolla. :( Täytyy varmaan mennä lääkäriin, ellei se tästä parissa päivässä nyt mene ohi. Huhhuh. Reilu viisi viikkoa ja sitten on lähtö kotiin. Kuten aikaisemmin olen jo todennut, aika menee ihan tajutonta vauhtia. Omista synttäreistänikin on jo neljä viikkoa. Neljä! Ihan uskomatonta. Nautin olostani täällä suunnattomasti, olen tavannut ihania ihmisiä ja kokenut ja nähnyt paljon sellaista, mistä jotkut saavat vain unelmoida. Mutta ei sitä koti-Suomea mikään voita, sen olen täällä ymmärtänyt. Miten sitä osaakaan arvostaa paremmin ihan kaikkia pienimpiäkin asioita, mitä siellä Suomessa on. Esimerkiksi sitä, että bussit kulkevat suht usein ja ne ovat ajoissa lähes aina. Tai sitä, kun Samuli on kotona, kun tulen jostain. Sitä, että saa vain istua iltaa kotona ja katsoa vaikka Frasieria. Että rakkaimmat ystävät ovat lähellä. Heitäkin pitäisi kyllä enemmän nähdä. :( No mutta. Nautin nyt Australiasta vielä tämän viisi viikkoa täysin rinnoin. Parin viikon päästä lauantaina lennämme Annin kanssa Cairnsiin, tarkoituksenamme käristää ihoa niin paljon kuin mahdollista sekä snorklata the Great Barrier Reefillä! Olemme varanneet jo hostellinkin, kolme yötä olisi Cairnsissa tarkoitus viettää. Cairnsista olemme ajatelleet lentää suoraan Sydneyyn. Siellä on tarkoitus viettää noin viikko ja sitten lentää takaisin tänne. Loppuaika kuluu täällä Brisbanen ympäristössä, Gold Coast ja Straddie pitää kyllä nähdä vielä uudestaan. Sitten onkin jo aika palata kotiin. Monia kokemuksia ja useita uusia ystäviä rikkaampana. Ja sitten on joulu. <3

Kuulemisiin! Yritän olla ahkerampi jatkossa!