Bright lights and the big city, it belongs to us tonight!

Pahoittelen jälleen kerran, etten ole taas hetkeen tänne kirjoitellut. Kyllä minun on pitänyt, mutta jostain syystä se aina jää. On niin paljon muutakin tekemistä aina, kun pääsee koneelle. Viikko sitten sunnuntaina ostin tosin mokkulan, jota olen nyt enimmäkseen käyttänytkin. Ei tarvitse raahautua tuonne kylmiin ja kolkkoihin yleisiin tiloihin Finlandia Villagen puolelle vaan saa näpytellä rauhassa tässä lämpimällä ja pehmeällä, omalla sängyllä. 

Täällä maailman laidalla menee ihan hyvin. Lukuun ottamatta sitä seikkaa, että tämä kevät on kuulemma vuosikausiin kylmin täällä Queenslandissa. Hehe. Mielestäni ilmat ovat kyllä olleet aivan hyvät. Tuuli on välillä melko viileä ja yöt ovat myös kylmiä. Onneksi meillä on patteri täällä huoneessa. Dining roomin kokki kertoi aamulla katsoneensa lämpömittaria: +9 astetta! Hrr. Päivällä oli sentään +24 astetta, auringossa ilman tuulta varmasti lämpimämpikin.

Viikot menee tosiaan melko lailla työn merkeissä. Viikonloppuisin on sitten aikaa tehdä jotain muutakin. Täällä Finlandia Villagessa työskentelee eräs Brendon-niminen nuori mies hoitajana ja hänestä onkin tullut hyvä kaveri. Viikko sitten perjantaina olimme hänen kotonaan viettämässä iltaa ja tutustuimme muutamaan hänen ystäväänsä. Oli oikein mukava ilta! Seura oli erinomaista, juoma oli erinomaista, juomapelit eivät niin erinomaisia. Ensimmäinen juomapeli oli niin monimutkainen, etten muista edes sääntöjä enää. Pelikorteilla sitä kyllä pelattiin. Toinen juomapeli oli yksinkertaisempi. Istuttiin kaikki piirissä. Valittiin henkilö, joka aloitti pelin sanomalla ”Fuzzy dog”. Seuraava jatkoi sanomalla myös ”Fuzzy dog”. Sitä jatkettiin niin kauan kunnes joku päätti sanoa ”Does he?”. Tällöin suunta vaihtui, ja peliä jatkettiin sanomalla ”Fuggy does” (mikä ei kuulemma tarkoita yhtään mitään :D). Peli jatkui siis toiseen suuntaan piiriä ja tällä kertaa jokaisen piti toistaa tuo ”Fuggy does” kunnes joku taas sanoi ”Does he?”, jolloin suunta taas vaihtui ja toistettavaksi sanonnaksi tuli jälleen ”Fuzzy dog”. Ja niin edelleen.  Aina, kun sanoi väärin, jäi miettimään liiaksi mitä sanoisi tms., piti juoda. Hauskaa! Voin kertoa, että ei ollut helppoa!  Juomapelien ja seurustelun jälkeen jatkoimme iltaa Alexandra Hills Hotelin Squeeze Clubille.  Aika tavallinen klubi, mutta musiikki oli erinomaista ja hauskaa oli. (Kakkos)kotiin student houselle saavuimme noin 3.30 am taksilla. Vähän tuntuu siltä, että taksikuski taisi viilata meitä linssiin, sillä muutaman kilometrin matkan hinnaksi tuli suunnilleen 35 dollaria. Vertailun vuoksi: taksi Brisbanesta tänne (matkaa n.35km) maksoi n. 80 dollaria. Mainittakoon vielä, että me kaikki osasimme tällä kertaa olla viisaampia kenkävalintojen suhteen.  Tässä kuvia kyseiseltä illalta.

Brendonin koira Chelsea

Pojat. Kris, Brendon & Kai (aka Kaitsu, muistuttaa läheisesti myös Taylor Lautneria)

Kris ja Kai

Lauantai ja sunnuntai meni melko rauhallisissa merkeissä. Otettiin aurinkoa takapihalla, melkein päästiin Coochiemudlo Islandille (mutta ei ihan), syötiin (terveellisesti) ja juotiin (vettä). Päästiin myös muurahaisten ruoaksi aurinkoa ottaessamme. Poltti ja kirveli aika mukavasti, vieläkin näkyy punaiset patit puremakohdissa.

Viime viikonlopun vietimme Brisbanessa ottaen yöelämän haltuun. Työkaverimme Fifa oli ystävällinen ja otti meidät perjantaina työvuoronsa loputtua tästä student houselta kyytiin ja lisäksi saimme pe-la yönä majoittua hänen ja miehensä asunnolla aivan Brisbanen kupeessa. Odottelimme Fifalla, että hän saisi laittauduttua ja seuraamme liittyi myös suomalainen Johanna, joka juuri päätti työnsä täällä Finlandia Villagella. Fifalta suuntasimme taksilla Fortitude Valleyyn (tuttavallisemmin vain Valley), Brisbanen kaupunginosaan, joka on kuuluisa lukuisista baareistaan ja yökerhoistaan. Ilta oli mahtava, musiikki oli mahtavaa ja Fifan tarjoama yösija vieläkin mahtavampi.

"And everyone standing in line, yeah, looking good and looking for a real good time.  So, I'll never have to wonder if I'll have someone to share all of this with."

Lauantaiaamuna suuntasimme Fifan kanssa aamupalalle Kaliber-nimiseen baariin Valleyyn. Pekonia, kananmunaa, paahdettua leipää, hash brownia, papuja, nakkeja ja paljon vettä. Fifa lähti kahdeksi jälleen töihin, me puolestaan jäimme pyörimään kaupungille. Siinä tuli kyllä päivän, ellei viikonkin, askeleet käveltyä. Meillä ei lauantaina oikein ollut sen kummempaa suunnitelmaa, kunhan kiertelimme Queen Streetillä kaupoilla. Iltaa vietimme osin samoissa paikoissa kuin perjantainakin, myös parissa uudessa baarissa pistäydyimme. Meno oli kyllä asteen väsyneempää kuin perjantaina, olihan takana piiitkä päivä ja kilometrien kävelyt Brisbanessa. Hauskaa oli silti. 

Yösijan la-su yöksi hankimme jo lauantaina päivällä Valleysta eräästä Prince Ormiston- nimisestä hostellista. Neljän hengen huoneita ei enää ollut vapaana, joten pääsimme (jouduimme) kahdeksan hengen huoneeseen. Melko rajua. Paikka oli kyllä melkoinen läävä, mutta kyllä siellä yhden yön vietti. Kävi kyllä melkoinen tuuri, sillä huonetoverimme, kaksi poikaa Etelä- Koreasta sekä yksi mies Briteistä, olivat todella mukavia. Britin kanssa tuli keskusteltua enemmänkin, hän oli hyvin vaikuttunut, kun kerroin opiskelevani fysioterapeutiksi. Hän myös totesi kuunneltuaan suomenkielistä keskusteluamme, että ”Your language is fucking crazy. It doesn’t even sound language.” :D Hostelli oli aivan menomestojen kupeessa, joten ei onneksi ollut pitkä matka nukkumaan illanvieton jälkeen. Yö kustansi 23 dollaria. Onpahan hostellikin sitten koettu. Valitettavasti en tajunnut ikuistaa tuota loukkoa kameralle.

Sunnuntaiaamuna suurta hämmennystä herätti kännyköidemme näyttämät kellonajat. Huoneen avain piti luovuttaa 10 aikaan, joten olimme laittaneet herätyksen 9.15, Mari taisi laittaa jo klo 9. Heräsin jo ennen yhdeksää ja ihmettelinkin, kun Marin puhelin ei herättänyt. Kristiinan puhelin puolestaan herätti 9.15 ja pomppasimmekin reippaina (?) ylös aamutoimiin. Kun teimme lähtöä, Anni tai Mari mainitsi, että eikö kello ole vasta 9. Kristiinan ja minun puhelimet näyttivät kuitenkin, että kello olisi jo 10. Britti-miehen puhelimen (iPhone, obviously) kello näytti puolestaan puolta yötä (Brittien aikaa, 9h Brisbanea jäljessä). No, kello sitten tosiaan oli vasta yhdeksän, en tiedä mitä siinä yön aikana mahtoi meidän puhelimille tapahtua. Olisimme siis saaneet nukkua vielä tunnin pidempään!

Enemmän tai vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen vietimme päivän kierrellen Brisbanessa. Kohteena oli South Bank Parklands (tois puol jokke), joka on turistikirjan mukaan brisbanelaisten suosituin vapaa-ajan viettopaikka. Streets beach ja suklaakahvila Max Brenner, mitäpä muuta sitä tyttö tarvitseekaan? Myös The Wheel of Brisbanessa pistäydyttiin Kristiinan kanssa. Näköalat olivat huikeat. Kuvia en kuitenkaan pystynyt ottamaan jännitykseni vuoksi. :( Korkeat paikat eivät nimittäin ikinä ole olleet suosikkejani, etenkään jos siellä korkealla paikalla istuu gondolissa, joka heiluu uhkaavasti voimakkaassa tuulessa. Seuraavassa kuvia sunnuntailta.

Näkymä the Story Bridgeltä

The Wheel Of Brisbane

Streets beach

Streets beach

Olin taivaassa <3

the Goodwill Bridge

Rakkoiset jalkani kahden päivän ja yön kävelyn ja tanssimisen jälkeen. Tämän kokemuksen jälkeen olen ekspertti, mitä tulee turistikenkien valitsemiseen.

Siinä kuulumisia menneiltä viikoilta. Aika on kyllä mennyt tosi nopeasti, täytyy myöntää. Kuukausi jo takana. Vaikka nämä arki-illat meneekin lähinnä internetissä, Vicky Pointissa kierrellessä, salilla käydessä ja lepäillessä, aika ei oikeastaan tunnu pitkältä koskaan. Unikin tulee paremmin kuin hyvin aina illalla. Olen saanut myös nukuttua todella hyvin täällä, ei ole ollut ongelmia nukahtamisessa. Yöllä herään kyllä usein muutaman kerran. Aamulla on usein myös aika väsynyt olo, mutta aurinko ja lämpö piristävät. Pieni ikävä painaa mieltä aina välillä, mutta se kuuluu asiaan. Kaksi kuukautta, ja olen kotona. Sitten on jo melkein joulu <3

Ensi viikonloppuna tarkoitus olisi suunnata Gold Coastille juhlimaan, ottamaan aurinkoa ja shoppailemaan. Toivottavasti ilmat suosivat. Vähän on sadetta luvattu, mutta täällä ei kuulemma ennusteisiin voi luottaa (yllätys). Ei kyllä yllätä, onhan tämä sen verran laid back maa :) 

Kuulumisiin!