Vähäsen nostalgiaa ja hyppysellinen ukkosmyrskyäkin pimeässä.

Heippa!

Pahoittelen jälleen pitkää taukoa. Olen ollut hyvin väsynyt viikonlopun jäljiltä, mikä on ehkä ymmärrettävääkin noin tunnin katkonaisten yöunien jälkeen (la-su). Pe-la-yönä tuli nukuttua sentään vähän kauemmin.

Kuten edellä olen jo maininnut, arkipäivät menevät lähinnä harjoittelun merkeissä, niistä ei sen kummempaa kerrottavaa ole. Harjoittelu on tosin sujunut ihan mukavasti. Moni asia täällä Finlandia Villagessa lähinnä hoitotyöhön liittyen on kylläkin hyyyvin erilailla kuin Suomen vastaavissa laitoksissa; itselläni ei ole kokemusta, mutta Annilla on. Itse voin verrata näitä oloja lähinnä vain sairaalamaailmaan. Näitä eroja en kuitenkaan tähän nyt ala luetella, voitte niistä kysellä minulta sitten henkilökohtaisesti, mikäli kiinnostaa. Erot tosiaan liittyvät aikalailla hoitotyöhön, mutta vaikuttavatpa ne meidänkin työhön melkoisesti ajoittain.

Viime perjantaina vietimme iltaa työkaverimme ja hänen miehensä luona tuossa Victoria (Vicky) Pointissa, suurin piirtein parin kilometrin päässä Finlandia Villagesta. Työkaverimme (suomalainen nainen) ja tämän mies (aussi) tapasivat reilut neljä vuotta sitten täällä Australiassa, kun tämä työkaveri oli ollut working holiday-viisumilla reissaamassa. He tapasivat hostellissa! Heidän rakkaustarinaansa oli hauska kuunnella, niin monta mutkaa heillä oli ollut matkassa ja nyt he ovat menossa joulukuussa naimisiin. Paljon onnea heille! Heidän luotaan jatkoimme matkaa paikalliseen Sharks Sports Clubiin, siellä oli Bon Jovi & Bryan Adams- tribute.  Voi, kuinka nostalgista! Kaikki mahdolliset biisit se cover-bändi soitti Heavenista ja Summer of ’69:sta aina Alwaysiin ja Livin’ on a prayeriin. Itkin silmät päästäni kyseisenä iltana. Oli aivan mahtavaa kuunnella tuttuja ja paljon muistoja herättäviä kappaleita täällä toisella puolella maailmaa. Jotenkin siinä yhdistyi oma tuttu ja niin rakas elämä siellä koti-Suomessa ja samalla tämä uusi ja ihana kokemus täällä Australiassa uusien, myös rakkaiden ihmisten kanssa. Se herkisti aika lailla. Bändin lopetettua jatkoimme iltaa Elysiumiin, heitimme kannat kattoon sielläkin. Kotiin suuntasimme Annin kanssa jo yhden maissa, sillä lauantaina oli ”aikainen” herätys.

Perjantai-illan porukka, vain Mary puuttuu. Ja kyllä, mulla on vaatteet päällä, vaikkei se siltä ehkä näytäkään!

Lauantaiaamupäivällä lähdimme kohti Gold Coastia, Brendon oli kutsunut meidät viettämään synttäreitään sinne. Meitä oli porukassa yhteensä 14. Brendon oli vuokrannut kaksi kattohuoneistoa The Penthouses- nimisestä huoneistohotellista (jep, ei ollut kovinkaan halpaa touhua…), vai miksi semmoista nyt kutsutaankaan. Meidän huoneisto oli kerroksessa 18, näköalat olivat huikeat. Päivää vietimme Coastille kierrellen, illalla kävimme syömässä thaimaalaisessa ravintolassa. Oli muuten ensimmäinen kerta minulle kyseisen maalaisessa ravintolassa ja rakastuin kyllä siihen ruokaan täysin. Aivan täydellistä! Iltaa varjosti aivan jäätävä ukkosmyrsky, minkä johdosta koko huoneistohotellistamme meni sähköt poikki moneksi tunniksi, juuri sopivasti auringon laskeuduttua. Panikoimme jo aika lailla, pitääkö meidän nyt sitten meikatakin pimeässä!! Sähköt palasivat onneksi juuri sopivasti ja saimme jälleen kerran huomata kiroilumme täysin turhaksi.

Myrskyn jälkeen

Istuttuamme iltaa huoneistolla lähdimme taksilla Shootersiin, Brendonin suosikkiyöklubille. Kannat lensivät kattoon sielläkin. Tällä kertaa ihmisiä tuntui olevan kyllä aivan liikaa, tanssilattialla ei mahtunut edes kääntymään, ihmiset tönivät jatkuvasti ja kymmenen sekunnin välein sain tuntea miten taas kerran Jim Beamit lensivät mekolleni (tai naamalleni, jaloilleni, rinnalleni tms.). Ah, tuota klubbailun autuutta! Huoneistolle päin lähdimme käppäilemään jossakin vaiheessa yötä, olisikohan kello ollut jotakin puoli neljän paikkeilla. Ja kyllä, kävelimme tuon huiman muutaman kilometrin matkan takaisin huoneistolle! Taksijono oli järkyttävän pitkä, me suomalaiset emme halunneet jäädä siihen odottamaan; kävellen olisit jo perällä! Porukkamme aussit olivat hyvin nyrpeitä, valittivat että kenen idea tämä nyt oli ja mitäs kun mun alaselkä on aivan kakkana ynnä muuta. Hahah, laiskat aussit!

Päästyämme huoneistolle turnauskestävyyttä testattiin todella. Minä ja Anni luovutimme puolen tunnin sisään, synttärisankari ja muutama muukin jaksoi läpi yön nukkumatta minuuttiakaan. Meillä Annin kanssa painoi tietysti se, että kymmeneltä aamulla tuli luovuttaa huoneen avain vastaanottoon, kyllähän me muuten olisimme jaksaneet painaa läpi yön! Yöunet jäivät tosiaan siihen katkonaiseen tunnin tapaiseen.

Aamulla sitten heräsimmekin (voiko herätä, jos ei nuku ollenkaan) virkeinä uuteen ja aurinkoiseen päivään. Meillä oli Annin kanssa vain yksi ja ainoa missio: rannalle!! Kamat kasattuamme suuntasimme aamupalalle ja sen jälkeen grillaamaan itseämme Surfers Paradisen aurinkoon. Suojakerroin 30 iholle ja baanalle! Enpäs palanut. Emme tosin ehtineet viettämään auringossa kuin parisen tuntia, kun huonovointinen synttärisankari jo halusi kotiin. Kyllä sieltä auringosta rajat tuli. ;) Loppuun vielä pari kuvaa biitsiltä, oli hienoa!

Näköalat parvekkeelta

Surfers Paradise

Siinä taas vähäsen kuulumisia täältä päin. Olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisianne! 

Halit ja pusut sinne Suomeen! Puolet reissusta on jo takana, ihan kohta nähdään taas! :)