Tänään.

Tänään tosiaan on sitten lähdön aika. Tultiin Samulin kanssa vanhempieni luo Loimaalle, he sitten vievät minut lentokentälle ja pikkupikkusisko sekä Samuli tulevat myös saattamaan. Lento lähtee klo 16 Helsinki-Vantaalta kohti Lontoota. Lento kestää  kolme tuntia. Lontoossa sitten kolme tuntia odottelua (ehtii just koluamaan kaikki matkamuistopuodit ja hankkimaan sen I <3 London- paidan), minkä jälkeen 11h lento Hongkongiin. Siellä puolestaan kahdeksan tuntia pällistelyä ympäriinsä, minkä jälkeen muistaakseni myös 11h lento Brisbaneen. Brisbanessa ollaan perillä klo 12.00 paikallista aikaa, eli täällä Suomessa kello on viisi aamulla. Siis torstaina. Kaiken kaikkiaan siis puolitoista vuorokautta matkustamista. Aika pitkältä tuntuu, mutta ehkä se on sen arvoista. :) En ole vielä Annia varoittanut, mutta saattaa olla, että kyynelkanavat ovat melkoisen avoimet pitkän matkaa.

Matkatavarat ovat suunnilleen kasassa, kaikista tarpeellisista papereista on kopioita, euroja vaihdettu Australian dollareiksi, passi on mukana.. Vielä kun osaisin olla niin innoissani, kuin kaikki ystävät ovat. Kaikki hehkuttavat, kuinka kateellisia he ovat. Itselläni puolestaan on huono omatunto, kun en pysty olemaan yhtä innoissani. Tietysti olen myös innoissani, mutta kyllä tämä vaan on suuri juttu tällaiselle mukavuudenhaluiselle kotihiirelle lähteä toiselle puolelle maapalloa. That's one small step for mankind, one giant leap for Jutta. Vai miten se meni.

Muuutta eiköhän se siitä iloksi muutu. Ei niistä kenguruista ja koaloista ja valkeista hiekkarannoista ja lämpimästä ilmasta ynnä muusta ynnä muusta voi olla innostumatta! Välillä innostus on valtava, välillä tuleva ikävä kaivaa mieltä jo nyt. Mutta kyllä tästä ikimuistoinen kokemus tulee, se on varmaa. Toivottavasti positiivisessa mielessä. ;)

Täytyy nyt vielä antaa kunniamaininta ihanille ystävilleni ja siskolleni, joilta olen saanut mitä kultaisimmat onnentoivotukset matkaan. Sekä Samulille. Unohtamatta vanhempiani. Taisi muutama opettajakin koululla toivottaa hauskaa matkaa!

Katsellaan, jos huomenna ehdin vielä kirjoitella jotain. Ehkäpä sitten Heathrow'lta. ;) (Kirjoitetaanko se noin, Lotta?)

Yleisön pyynnöstä.

Useiden pyynnöstä päätin lopultakin perustaa tämän blogin. Ei mitään hajua, miten tätä käytetään, mutta jos nyt tämän tekstin saisi postattua.

Niin, tosiaan. Kuusi yötä lähtöön. Saattaa se vajaan kahden vuorokauden matkustaminen lentokoneella olla tällaiselle hyvinkin ei-kokeneelle lentokoneella matkustajalle harvinaisen iso pala purtavaksi. Totuushan on, että olen elämässäni tasan kaksi kertaa ollut lentokoneessa. Tunisiaan ja takaisin. No big deal. Niinhän sitä luulis. Rystyset ja naama valkoisena puristin istuimen kahvoista molemmilla kerroilla, kun lentokone nousi ilmaan. Pienikin ilmakuoppa aiheutti muljaisun vatsassa: tää kone putoaa!!! Hyvä kun uskalsin vessaan ja takaisin kävellä. Samuli sai rauhoitella allekirjoittanutta oikein olan takaa. Mutta enhän minä pelkää lentämistä. Hengissä selvittiin. No, tuleepahan tällä kertaa lennettyä sitten senkin edestä. Ja nähtyä Lontoo. Ja Hongkong. (Mutta vain murto-osa niistä, valitettavasti.)

Matkavalmistelut alkaa yllättäen olla kunnossa. Harvinaisen hyvin minulta. Yksi pieni ei-niin-tärkeä asia vielä puuttuu. Nimittäin matkalaukku. Voihan sitä ilmankin lähteä. Passi ja hammasharja, siinä kaikki, mitä tarvitset!

Vain yksi asia kaihertaa: ikävä tulee varmasti. Mutta eiköhän se siitä muutaman viikon kuluessa.

Lisää tulossa lähiaikoina. Stay tuned.