Kaikkea uutta auringon alla

Pahoittelen, kun en ole ehtinyt päivitellä tänne. Eipä se kyllä ehtimisestä taida olla kiinni, joka ilta täällä olen varmaan roikkunut. 

Viime maanantaina seuraamme saapui 26-vuotias sairaanhoitajaopiskelijatyttönen Seinäjoelta, Mari nimeltään. Oikein mukava ja rempseä nuori nainen. ;) Hän on myös parisuhteessa, joten onnekseni en ole ainoa tällä hetkellä kaukosuhteessa elävä täällä toisella puolella maapalloa. Vertaistukea on kiva saada <3

Perjantaina iloiseen ja iäkkääseen joukkoomme liittyi nuorekas ja vauhdikas 19-vuotias sairaanhoitajaopiskelija Somerolta. Oikein mukava tyttö hänkin. Ehkä hän saa vähän vauhtia meihin vanhoihin ämmiin.

Viime viikko meni oikeastaan harjoittelua aloitellessa. Asiakaskuntamme koostuu Finlandia Villagen suomalaistaustaisista asukkaista sekä lähialueelta tulevista australialaisista ikääntyneistä. Täällä on paljon asukkaita, jotka liikkuvat vielä itsenäisesti tai esim. rollon avulla. Heidän kanssaan aika kuluu paljolti kuntosalilla ohjatessa sekä erilaisia tasapainoharjoituksia suunniteltaessa ja toteuttaessa. Huonompikuntoisille asukkaille tehdään passiivisia liikeharjoituksia. Myös erilaisia tuolijumppia tulee ohjattua sellaisille, jotka eivät halua/jaksa lähteä kuntosalille tai kävelylle. Myös yksi suhtkoht tuore avh-kuntoutuja löytyy asukkaiden joukosta. Jonkinlainen tasapainokartoitus ja -koulu meillä on Annin kanssa suunnitteilla, mutta tarkempaa suunnitelmaa ei tosin vielä ole. 

Asukkaat ovat kaikki hellyyttäviä ja mukavia. Myös henkilökunta on erittäin mukavaa ja meidät otettiin tänne hyvin vastaan. Täällä Finlandia Villagessa ei ole fysioterapeuttia, mutta täällä käy pari kertaa viikossa fysioterapeutti Graig (tai Greg?), joka on Skotlannista kotoisin. Ah, sitä korostusta! Hauskan kuuloista :) Täällä on sitten kaksi työntekijää, jotka ilmeisesti työskentelevät nimekkeellä "falls prevent therapist" ja toimivat tavallaan fysioterapeutin assistentteina. Me sitten saamme käyttää fysioterapeutin ammattitaitoa mielemme mukaan! ;)

Viikolla ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Perjantaina olimme kaikki rättiväsyneitä, mutta päätimme silti mennä katsastamaan paikallispubimme Elysiumin menon. Ilta oli ihan mukava, monien ihmisten kanssa juttelimme, mutta parempaa tuttavuutta emme nyt kenenkään kanssa tehneet. Pari ällötystäkin mahtui joukkoon.. Suunnatessamme kotiin päin (kävelimme siis kotiin n. 1km:n matkan, reitti sisältää kaksi n. 100m säkkipimeää pätkää) joukkoomme liittyi kaksi paikallista nuorukaista, jotka lupasivat saattaa pelokkaat suomalaistytöt kotiin. Aika hellyyttävää. Opetettiin niille mm. sana "etkot". Erittäin hyödyllistä tietää, jos vaikka joskus eksyy Suomeen. Täällä etkoista käytetään muuten nimitystä "pre-drinks" tai "pres", esim. "I'm heading Trent's for pres!". Hihi. Lisäksi mun englantia kehuttiin, jee! Välillä kyllä tuntuu että se on aika sönkötystä (eikä se kyllä ole pelkkä tunne vaan totuus). Tässä pari kuvaa perjantai-illalta.

Mary and Judy

Annie

Olemme kehittäneet itsellemme, kuten edellä olevista kuvista näkyy, aussinimet! Minä olen Judy (erittäin nokkelaa), Anni on Annie (se on tosin minun antamani jo aaaaaikoja ennen Ausseihin tuloa), Mari on Mary (yllätys) ja Kristiina on Christine tai Christy tai miten vaan. Vähänkö ollaan kekseliäitä.

Viime lauantaina täällä Finlandia Villagella järjestettiin Finnfest-niminen tapahtuma. Tarkoituksena oli ilmeisesti kerätä varoja Finlandia Villagelle. Kaikennäköistä myytävää oli tarjolla aina kirpputoritavarasta metrilakuun ja nuudeliwokkiin. Myös pieni eläintarha oli roudattu paikalle. Meidän toiveista huolimatta paikalle ei oltu saatu kenguruita tai koalia. Pieniä kilipukkeja ja vuohia, kanoja ja ihana pikku Shetlannin poni täällä viihdyttivät pienempää ja vähän isompaakin markkinakansaa. Meidät rekrytoitiin Annin kanssa hieromaan, asiakkaita kävi päivän aikana huimat kaksi! Aivan jäätävät rahat saatiin. Toinen niistä asiakkaista halus tupla-ajan hierontaa, me oltiin niin taitavia. Päivä oli muuten aika hiostava, oli vissiin joku 28 astetta lämmintä eikä pilven pilveä missään. Seuraavana muutama kuva markkinoista.

Lauantai-illalla lähdimme katsastamaan Brisbanen (tuttavallisemmin the Cityn) yöelämän. Tarkoituksemmehan oli mennä Fortitude Valleyn kaupunginosaan suositulle yökerhoalueelle, mutta sinne asti emme ikinä päässeet. Näimme kaupungilla aikaisemmin tapaamamme kolme suomalaistyttöä, jotka ovat working-holiday-viisumilla reissaamassa Australiassa. Heidän kauttaan tutustuimme suomalaiseen sirkusporukkaan, joka oli ollut esiintymässä Brisbane Festival-nimisessä tapahtumassa. Melko värikästä ja mukavaa porukkaa! Muutamaan paikalliseen tutustuimme myös illan aikana. Illan teema oli "Just go with the flow!". Iltaa vietimme Gilhooley's-nimisessä tunnelmallisessa irkkubaarissa oluen ja Jägermeisterin merkeissä. Sieltä matka jatkui Exchange-nimiseen baariin/yökerhoon, jossa oli vähän enemmän menoa ja meininkiä. Keskustareissua vähän himmensi se fakta, että kotiinpaluusta ei oikeastaan ollut tietoa. Olimme toki selvittäneet, että yöbussi ilmeisesti tulee tänne meille asti, mutta meillä ei ollut hajuakaan mistä se lähtee ja mitä reittiä se kulkee. Hyvä me. Aikataulu me suurin piirtein tiedettiin, mutta siitä ei paljoa hyötyä ollut. Lisäksi noilla muilla tytöillä oli korkkarit jalassa, ne koituikin sitten kohtaloksi. Mary yritti epätoivoisesti laastaroida jalkateränsä vessapaperilla, mutta ei niille 20 dollarin korkkareille mitään voinut. Anniella oli sentään Vagabondit jalassa, mutta kipeää nekin kuulemma tekivät. Minä olin sentään osannut olla järkevä ja laitoin ihan uuden uutukaiset 8 dollarin balleriinat jalkaan. Rakko niistäkin tuli. Kotiin tulimme loppujen lopuksi taksilla. 80 dollaria siitä loppujen lopuksi hinnaksi tuli. Ei kovin kallista, mutta ei halpaakaan. Bussi olisi tullut halvemmaksi, ottakaamme siis tarkemmin selvää yöbusseista ensi kertaa varten. Mahdoimme muuten olla näky kun köpötimme pihan poikki student houseen aamulla neljän aikaan. Tässä muutamia kuvia lauantai-illalta.

Näkymä Victoria Bridgeltä.

Christine, Annie, Mary and Judy!

Me + sirkusporukkaa :)

Sunnuntaiaamuna heräsimme virkeinä (not) uuteen päivään. Suunnitelmana oli lähteä North Stradbroke Islandille katsastamaan maisemia. Saarelle pääsee lautalla, joka liikennöi Clevelandista, n. 5km:n päästä tästä Thornlandsista, missä me asutaan. Otimme bussin Clevelandiin ja matkasimme lautalla paratiisisaarelle. Lauttamatka kesti n. 25min. Perillä piti vielä ottaa bussi saaren toiselle puolelle, missä Main Beach on. Maisemat oli huikeat. Turkoosi merivesi oli ihan uskomaton näky livenä, en ole ennen sellaista nähnyt. Vesi oli niin kirkasta! Kaikki kunnia ihanalle Porin Yyterille ja Itämerelle, mutta tällainen oikea meri on kyllä jotain ihan käsittämätöntä. Tarkoitus oli loikoilla biitsillä ja ottaa aurinkoa, mutta lähdimme harmiksemme reissuun vähän liian myöhään, joten alkuperäinen suunnitelmamme ei onnistunut. Minä kyllä kastauduin Tyynessämeressä, mutta kovin syvälle en uskaltanut mennä haiden pelossa :( Eikä niitä kuulemma siellä edes ole rantavahdin mukaan. Keräsin myös muutaman näkinkengän (<3) rannalta, vai onkohan niiden oikeampi nimi simpukka. Tai joku. Sydämentykytyksiä aiheutti aluksi kangastukseksi luulemani näky: "Onko toi tekokenguru?!? Ei! Se liikkuu!" Kaikki kaivoi kamerat esiin ja säälittävinä turisteina juoksimme kengurun perässä. Eikä saatu edes hyviä kuvia. Täällä Australiassa jo pari viikkoa viihtyneenä olisi pitänyt olla viisaampi reissuun lähtiessä. En nimittäin ottanu yhtä ainoaa pitkähihaista mukaan, vaikka hyvin tiedetään, että pimeä (ja kylmyys sen mukana) tulee jo kuuden maissa illalla. En myöskään ottanut kuivia alusvaatteita mukaan, vaan laitoin vaatteet märkien bikinien päälle. Heitin sitten illan tullen rantaviltin harteille, se lämmitti kyllä mukavasti. Kotimatkalla käytiin Subilla, oli hyvää! Tässä muutama kuva Straddien-reissusta.

Main Beach

Joku turisti

Main Beach

Nyt täytyy lopetella ennen kuin netti kaatuu jälleen! Hyviä lukuhetkiä! Ja terveisiä sinne Suomen syksyyn ja sateisiin! ;) (leikki leikkinä)

Land Down Under

Pitkästä aikaa täällä taas. On ollut muita kiireitä (lue: nukkumista ja yleistä löysäilyä, mahtuu joukkoon yksi baarireissukin), joten en ole ehtinyt kirjoitella. Asiaa hankaloittaa myös se, ettei meidän asunnolla ole internet-yhteyttä, vaan sitä varten on tultava tänne Finlandia Villagen puolelle yleisiin tiloihin. Katseltiin kaupoilla mokkuloita, mutta ne oli aika hintavia siihen nähden, kuinka paljon niissä oli datan siirtoa :( Yritämme siis pärjätä näin toistaiseksi.

Mihin jäinkään viimeksi? Hongkongista taisin kirjoitella. Hongkongissa oikean portin löytäminen ei tuottanut vaikeuksia, olihan meillä ruhtinaalliset yhdeksän tuntia aikaa sitä etsiä. (Kerroinkohan tuon jo viimeksi?) Pitkän odotuksen jälkeen pääsimme Cairnsiin suuntaavaan koneeseen. Lento kesti reilun kuusi tuntia, joten oli hyvää aikaa katsella edellisellä lennolla kesken jäänyt leffa sekä muutamia jaksoja Big bang theorya ja muutamia muitakin leffoja. Taisin siinä torkahtaakin hetkeksi. Vaikka kuinka väsytti, ei siinä oikein kunnolla saanut nukuttua. Ja koko ajan tuputettiin syömistäkin! Eihän siinä saanut hetken rauhaa.

Cairnsiin päästyämme jouduimme nousemaan koneesta pois, vaikka matka jatkui sitten vajaan tunnin päästä samalla koneella Brisbaneen. Turvatarkastuksessa käsimatkatavarani joutuivat tarkempaan syyniin mahdollisten räjähteiden varalta ja jouduinpa ruumiintarkastukseenkin. Virkailija kettuili, kun lausuin Brisbanen ""muka" väärin. Törkeää.

Cairnsista Brisbaneen matka kesti enää reilun puolitoista tuntia. Siinä ei oikein enää muuta ehtinyt tehdä kuin vähän jännittää ja katsella maisemia. Brisbanen lentokentällä laukut löytyivät onneksi suhteellisen nopeasti ja turvatarkastuksestakin selvittiin ehjin nahoin. Oli muuten maailman söpöin huumekoira siellä <3 Brisbanen lentokentältä otimme junan Clevelandiin, mistä meidät tultiin hakemaan muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan majapaikkaamme. Epic fail, olin nousemassa itseni mielestä pelkääjän paikalle, mutta vastaan tulikin ratti.

Vihdoin ja viimein pääsimme perille. Meillä on Annin kanssa yhteinen kahden hengen huone kaiken kaikkiaan seitsemän opiskelijaa majoittavassa student housessa, joka on samalla tontilla Finlandia Villagen kanssa. Tällä hetkellä olemme ainoat opiskelijat täällä, mutta tulevalla viikolla pitäisi tulla kaksi lisää ja myöhemmin vielä yksi. Kylppäri on jo vallattu, sorry! Huoneessamme ja koko student housessa (niin kuin ulkonakin) on ollut ihan jäätävän kylmä. Pitkät vaatteet päällä sai nukkua paksun täkin alla ja silti oltiin aivan jäässä. Onneksi löydettiin huoneemme komerosta pari siirrettävää patteria, nyt koko kämppä on mukavan lämmin. Huoneessamme on kokolattiamatto, mutta yleisten tilojen kivilattiat ovat kyllä kylmät. Laitan kuvia Finlandia Villagesta ja meidän kämpästä myöhemmin, unohdin nyt kameran.

Kuluneet neljä päivää ovat menneet hyvin nopeasti, vaikkei oikein mitään erityistä olla vielä tehtykään. Aika on kulunut lähinnä paikkoihin ja henkilökuntaan tutustumiseen sekä lepäilyyn. Matka oli aika väsyttävä. Harjoittelu alkaa vasta huomenna. Pitäisköhän siihen alkaa orientoitua jotenkin? Perjantaina kävimme läheisessä ostoskeskuksessa hankkimassa prepaid-liittymät. Liittymien hankkiminen itsessään oli helppo nakki, mutta niiden aktivoiminen oli puolestaan ihan toista maata. Miten onkin niin yksinkertainen asia saatu tehtyä niin vaikeaksi? En nyt mene tarkempiin yksityiskohtiin, mutta voin kertoa, että hiukan turhautti soitella ympäriinsä kaiken maailman roboteille ja oikeillekin ihmisille, kun ainoa ongelma oli se, että internetissä aktivoimisen esti ainoastaan se, että se typerä ohjelma ei ymmärtänyt osoitettamme, sanoi että sen on virheellinen. Just?

Lauantaina olimme katsastamassa paikallisen baarin, Elysiumin. Oikein mukava ja viihtyisä paikka, hyvää musiikkia ja mukavia ihmisiä. Tutustuimmekin illan aikana muutamaan paikalliseen nuoreen. Myös ko. paikan manageri teki tuttavuutta kanssamme, jutteli siinä varmaan tunnin verran meidän kanssa, tarjosi myös oluet. Kyllä ihmiset täällä ovat täysin erilaisia kuin Suomessa. En silti väheksy suomalaisia rakkaitani tai vähemmänkään rakkaita (tai itseäni). Mutta me voitais kyllä ottaa mallia semmosesta rentoudesta ja iloisuudesta, mikä täällä kaikista ihmisistä huokuu. No worries.

Tänään oltiin käymässä Brisbanessa. Reilu tunnin matka sinne on bussilla ja junalla, matkan hinnaksi edestakaisin tulee kokonaisuudessaan noin 15AUD eli suunnilleen 12€. Ei niin kauheen kallista, mutta aikaa vievää kuitenkin. Matka ei kuitenkaan ole vissiin kuin joku 35km. Matkaa hidastaa se, että juna pysähtyy noin muutaman kilometrin välein. Brisbanea emme hirveästi vielä ehtineet katsastamaan, ainoastaan "pääpaikkaa" Queen Street Mallia ehdimme vähän kierrellä (ostin sortsit ja paidan), sillä tarkoitus oli ehtiä puoli kuudeksi takaisin majapaikalle syömään. Ensinnäkin, myöhästyimme junasta, johon meidän oli tarkoitus ehtiä. Toiseksi, kun pääsimme Clevelandiin, josta matka jatkuu bussilla, bussin tuleminen kesti reilun tunnin. Iltakin pimeni ja kylmeni juuri sopivasti. Päivällä oli vielä lämmin. Tiesimme tasan tarkkaan, että 250 on bussimme numero, mutta silti pysäytimme jokaisen ohimenevän bussin toiveikkaana ja kysyimme, että satutko ajamaan Thornlandsin kautta. No, ei niistä kukaan sattunu. Eräs kuski pysähtyi jo toistamiseen luoksemme. Hän lupasi puolentoista tunnin kuluttua vuoronsa loputtua heittää meidät majapaikallemme, ellemme ole siihen mennessä saanut kyytiä. Sanoimme, että kiitos, mutta emme me tässä enää silloin ole. Sitten kuski soitti linjan 250 kuskille ja kysyi, että kaukanako hän vielä on. All's well that ends well, pääsimme bussiin ja majapaikkaan. Mutta oli siinä herttainen bussikuski. Päivällistä emme tosin koskaan saaneet.

Siinä pähkinänkuoressa tähän mennessä tapahtunutta. Kuvia tosiaan laitan myöhemmin tällä viikolla, en kyllä niitä ole vielä kovin paljoa ottanutkaan. Ai niin, näin jo pienen gekkonkin täällä. Se oli kyllä onneks ulkona. Lisäksi yöllä kuuluu ulkoa sen verran epämääräisiä ääniä, että en oikein tiedä onko sen aiheuttaja kissa, koira, lintu vaiko kenties ihminen. Meitä on myös varoiteltu myrkyllisistä sammakoista, hämähäkeistä, käärmeistä, sekä siitä, että täällä tulee todennäköisemmin raiskatuksi, kuin käärmeen puremaksi huolimatta siitä tosiasiasta, että täällä on vissiin myrkyllisiä käärmeitä eniten maailmassa. Että semmosta!

"Näin kulutan aikaa..."

Lähtö Helsinki-Vantaalta oli tosiaan eilen iltapäivällä neljän maissa Suomen aikaa. Eron hetki ja lähtö tuntuivat aika vaikeilta. :( Välillä tuli sellainen olo, että pitäisikö lähteä takaisin kotiin.. Olisi ehkä ollut parempi, jos Samuli olisi jäänyt vain kotiin eikä olisi ollenkaan tullut lentokentälle saattamaan. :( No, turvatarkastuksessa sitten oikein epic fail, kännykkä taskussa. Loppujen lopuksi meillä tuli kiire koneeseenkin. Koneessa saimme kuulla, että lähtö myöhästyy noin 40 minuuttia ja loppujen lopuksi kone nousi ilmaan noin tunnin myöhässä. Lento sujui hyvin muutamia Finnairin kyrpiintyneitä lentoemäntiä ja ruuhkien takia varmaankin noin tunnin myöhästynyttä laskeutumista lukuunottamatta. Niin, ja ihan oikeasti meinattiin myöhästyä Hongkongin lennolta. Meillähän piti olla ruhtinaalliset kolme tuntia aikaa pyöriä Heathrowlla, mutta se 45 minuutin aika, mikä laskeutumisesta seuraavan lennon lähtemiseen jäi, kului melko sujuvasti turvatarkastukseen jonottaen ja oikealle portille puolijuosten. Heathrow meni siis valitettavasti sivu suun.. Mutta saatiin me yksi miellyttävä britti-herra ottamaan meistä kuvan :)

Hikisenä ja pahanhajuisena suunnistimme siis Hongkongiin vievään Cathay Pacificin koneeseen. Voi voi sitä innostuksen määrää kun päästiin koneeseen sisälle. Eihän näin isoja lentokoneita näe kuin elokuvissa! :D Yhdeksän penkkiä rivissä, kaiken kaikkiaan noin 70 penkkiriviä ja lisäksi noin puolet koneesta oli kahdessa kerroksessa. Kaikilla omat pikkutelkut, satoja leffoja, tv-sarjoja ja musiikkialbumeita katsottavana ja kuunneltavana. Omat pikkupeitot ja -tyynyt varmistamassa unimukavuuden. Vaan kylläpä on innostuskin katoavaista sorttia: helvetti ku väsyttää, ei jaksa lukea eikä katsoa leffaakaan mut ei tässä kyllä saa nukuttuakaan millään ilveellä, time to destinationkin näyttää vielä kolmen tunnin jälkeen 7h 13min. 

Oli melko raskas lento, mutta loppujen lopuksi päästiin kuin päästiinkin tänne Hongkongiin. Odottelua on nyt takana joku seitsemän tuntia, Brisbanen lento lähtee kahden tunnin päästä. Aika on kyllä kulunut yllättävän hyvin. Ollaan vähän nukuttu, syöty, naamakirjailtu, syöty ja nukuttu. Naamakirjailu oli tosin loppua lyhyeen, kun läppärini laturin pistoke ei sopinutkaan isäni hankkimaan adapteriin! Siis mitä *?! "Muutama" kirosana siinä pääsi. Muutama eurokin meni, kun lähettelin vuorotellen isälle ja Samulille viestiä että mitä nyt sitten teen. Kauhea paniikki, kun ainoa ilmainen viestintäkeino sivilisaatioon viedään pois. Kaikki varmaan osaavat myötäelää tuon tuskan hetken? Mutta ei hätää, rakas Samulini neuvoi kylmänviileästi (niin kuin aina :)) menemään lähimpään elektroniikkaliikkeeseen ja kysymään sieltä sellaista matkailuadapteria, että siellä varmasti on. Minäpäs menin ihan omin neuvoin katsastamaan hyllyt ja sieltä sellainen sitten löytyikin. Onkin sitten semmonen adapteri, että pitäis toimia vähän niin kuin universaalisti. Sen verran se sitten maksoikin.

Puolitoista tuntia koneen lähtöön. Seuraavaa päivitystä kirjoittelenkin sitten varmaan Australian auringon alla. :)

Tänään.

Tänään tosiaan on sitten lähdön aika. Tultiin Samulin kanssa vanhempieni luo Loimaalle, he sitten vievät minut lentokentälle ja pikkupikkusisko sekä Samuli tulevat myös saattamaan. Lento lähtee klo 16 Helsinki-Vantaalta kohti Lontoota. Lento kestää  kolme tuntia. Lontoossa sitten kolme tuntia odottelua (ehtii just koluamaan kaikki matkamuistopuodit ja hankkimaan sen I <3 London- paidan), minkä jälkeen 11h lento Hongkongiin. Siellä puolestaan kahdeksan tuntia pällistelyä ympäriinsä, minkä jälkeen muistaakseni myös 11h lento Brisbaneen. Brisbanessa ollaan perillä klo 12.00 paikallista aikaa, eli täällä Suomessa kello on viisi aamulla. Siis torstaina. Kaiken kaikkiaan siis puolitoista vuorokautta matkustamista. Aika pitkältä tuntuu, mutta ehkä se on sen arvoista. :) En ole vielä Annia varoittanut, mutta saattaa olla, että kyynelkanavat ovat melkoisen avoimet pitkän matkaa.

Matkatavarat ovat suunnilleen kasassa, kaikista tarpeellisista papereista on kopioita, euroja vaihdettu Australian dollareiksi, passi on mukana.. Vielä kun osaisin olla niin innoissani, kuin kaikki ystävät ovat. Kaikki hehkuttavat, kuinka kateellisia he ovat. Itselläni puolestaan on huono omatunto, kun en pysty olemaan yhtä innoissani. Tietysti olen myös innoissani, mutta kyllä tämä vaan on suuri juttu tällaiselle mukavuudenhaluiselle kotihiirelle lähteä toiselle puolelle maapalloa. That's one small step for mankind, one giant leap for Jutta. Vai miten se meni.

Muuutta eiköhän se siitä iloksi muutu. Ei niistä kenguruista ja koaloista ja valkeista hiekkarannoista ja lämpimästä ilmasta ynnä muusta ynnä muusta voi olla innostumatta! Välillä innostus on valtava, välillä tuleva ikävä kaivaa mieltä jo nyt. Mutta kyllä tästä ikimuistoinen kokemus tulee, se on varmaa. Toivottavasti positiivisessa mielessä. ;)

Täytyy nyt vielä antaa kunniamaininta ihanille ystävilleni ja siskolleni, joilta olen saanut mitä kultaisimmat onnentoivotukset matkaan. Sekä Samulille. Unohtamatta vanhempiani. Taisi muutama opettajakin koululla toivottaa hauskaa matkaa!

Katsellaan, jos huomenna ehdin vielä kirjoitella jotain. Ehkäpä sitten Heathrow'lta. ;) (Kirjoitetaanko se noin, Lotta?)

Yleisön pyynnöstä.

Useiden pyynnöstä päätin lopultakin perustaa tämän blogin. Ei mitään hajua, miten tätä käytetään, mutta jos nyt tämän tekstin saisi postattua.

Niin, tosiaan. Kuusi yötä lähtöön. Saattaa se vajaan kahden vuorokauden matkustaminen lentokoneella olla tällaiselle hyvinkin ei-kokeneelle lentokoneella matkustajalle harvinaisen iso pala purtavaksi. Totuushan on, että olen elämässäni tasan kaksi kertaa ollut lentokoneessa. Tunisiaan ja takaisin. No big deal. Niinhän sitä luulis. Rystyset ja naama valkoisena puristin istuimen kahvoista molemmilla kerroilla, kun lentokone nousi ilmaan. Pienikin ilmakuoppa aiheutti muljaisun vatsassa: tää kone putoaa!!! Hyvä kun uskalsin vessaan ja takaisin kävellä. Samuli sai rauhoitella allekirjoittanutta oikein olan takaa. Mutta enhän minä pelkää lentämistä. Hengissä selvittiin. No, tuleepahan tällä kertaa lennettyä sitten senkin edestä. Ja nähtyä Lontoo. Ja Hongkong. (Mutta vain murto-osa niistä, valitettavasti.)

Matkavalmistelut alkaa yllättäen olla kunnossa. Harvinaisen hyvin minulta. Yksi pieni ei-niin-tärkeä asia vielä puuttuu. Nimittäin matkalaukku. Voihan sitä ilmankin lähteä. Passi ja hammasharja, siinä kaikki, mitä tarvitset!

Vain yksi asia kaihertaa: ikävä tulee varmasti. Mutta eiköhän se siitä muutaman viikon kuluessa.

Lisää tulossa lähiaikoina. Stay tuned.